Depressiopullaa

Primitiivisenkin naisen elämässä tulee joskus hetki, jolloin on siipi maassa ja sydämeen sattuu. Paleoliittisella kaudella tuskin oli psykiatrista interventiota, joten luolanainen todennäköisesti hoivasi itseään pullalla. Olkoon evoluutio tänään oraalisessa vaiheessa. Terveisiä Sigmund Freudille! 🙂


2 dl kookosmaitoa (kermaa tietenkin, jos on kovat tuskat!)
1.5 tl psylliumia
1 pss kuivahiivaa
1 rkl kardemummaa
30 tippaa vaniljasteviaa
½ tl suolaa
1 luomumuna
1 dl rusinoita
100 g luomuvoita
7 dl mantelijauhoja


Lämmitä neste, lisää hiiva ja psyllium. Anna turvota n.10 minuuttia. Lisää muut aineet perinteisen pullataikinan tapaan. Vaivaa ja kohota. Munata, paista ja syö itsesi kivuttomaksi.

Pulleana uuniin…

Litteänä ulos…

Laskiaispullahenkisesti mansikoiden ja luomukermavaahdon kera. Maustoin kerman kanelilla ja vaniljastevialla ja se sopi mukavasti muihin makuihin.

Mainokset

5 comments

  1. Kääk, mämmin jätän suosiolla viisaammille 🙂 Pasha voisi olla kyllä yksi haaste. Tosin mun älykkyysosamäärä hiipuu siinä vaiheessa, kun ruoanlaitto menee liian vaikeaksi. Pulla ja piirakka vielä onnistuu ja kalan paistaminen. Muu onkin sitten jo ihan liian haasteellista 😀

  2. Maketsu, sun pullat oli kauniita ja söpöjä. Sekin riittää, jos on vaan sievä ja söpö. Kuulemma… 😀

    Ah, täytyy kokeilla tuota kermaa seuraava kerran, kun tulee depressiivinen olo. Thanks! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s