Elämän nimi

Se on jotenkin jännää, miten ravintokeskusteluissa kiistellään siitä, minkä nimen omalle ruokavaliolleen antaa. Ihan kuin sillä, mitä suuhunsa tuuppaa, pitäisi olla nimi. Etunimi, sukunimi, lempinimi? Eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä, minkä nimen alaisuudessa itseään ravitsee. Itse näkisin tärkeimmäksi sen, minkälaiseksi se ruoka ihmisen tekee. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Onko tarpeenmukaista tehdä kieltolistoja, hyviksiä ja pahiksia? Tekeekö joku ainesosa olon tukalaksi ja kipeäksi? Tarvitseeko ambulanssin pelossa vältellä ruoka-aineita? Mitä tekee mieli, miksi ja milloin? Minkälainen ateriointi tekee hyvää?

Sillä ei ole mitään merkitystä, onko karppaaja vai ei. Paleo vai ei. Lautasmalli vai nou. Sillä on merkitystä, mitä itseensä asettelee. Yksikään ulkopuolinen ihminen ei voi tulla määrittelemään sitä, mikä sopii ja mikä ei. Ihan itse on löydettävä omat rajat. Kokeilemalla, erehtymällä ja oppimalla. Jos ruisleipä tekee olon ilmapalloksi, niin eihän sitä silloin välttämättä kannata syödä. Tai sitten syö ja kärsii. That’s it.

Ihan turha tehdä elämäänsä vaikeaksi. Niitä oikeita ongelmia on varmasti ihan riittävästi ja lisää on tulossa. Voimavarojen määrä on kuitenkin rajallinen, joten ne kannattaa säästää ja suunnata oikeisiin kohteisiin.

Aika pitkälle pääsee jo sillä, että syö silloin, kun on nälkä ja muun ajan käyttää johonkin tärkeämpään. Ihmisen EI kuulu ajatella ruokaa 24/7. Sen ei myöskään kuulu ajatella, että mihin ruokalokeroon kuuluu, miten itsensä määrittelee ruoan kautta ja vielä vähemmän sen kuuluu ahdistua mistään haarukkatoimista.

Jokainen oikeustoimikelpoinen yksilö määrittelee oman viitekehyksensä ihan itse. Toki sille voi antaa nimen, jos se jotenkin tukee sitä omaa pärjäämistä.  Tietenkin ihminen tarvitsee jonkinlaiset rajat elämälleen, muutoinhan sitä ryyppäisi ja asuisi pizzauunissa, jos ei yhtään huomioisi itseään. Alkukankeuden jälkeen sitä on kuitenkin aika pian tietoinen siitä, missä mennään ja miten. Nimellä tai ilman.

Itse en määrittele omaa syömistäni mihinkään genreen. Syöminen on osa elämää eikä elämällä ei ole nimeä. Se on vain elämää. Sellaista rennon lössöä hengailua, hyvinvointia ja innostuneisuutta. Syön hyvin ja voin hyvin. Ilman nimeä.

feed-me-754690-1024x1024

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s