Ensimmäisen viikon tunnelmat

Viikko sitten, kun tämän kokeilun aloitin, elin siinä toivossa, että tänään olisi jotain mielenkiintoista kerrottavaa. No ei ole. Ei ole yhtään mitään informoitavaa. Paitsi se, että olo on entistä surkeampi. Jostain tuntemattomasta syystä en saa nyt minkäänlaista otetta omaan kehooni. Verensokeri elää ihan omaa elämäänsä, minä kuljen vain surkeana perässä. Tällä hetkellä olo on niin epätoivoinen, että haluan lihavuusleikkaukseen, dosetin täyteen lääkkeitä, pyörätuolin, palvelukodin, eläkkeen ja uudet kengät. No joo. Oikeasti haluan vain olla kroonisten sairauksien sisällä mahdollismman terve. Tällä hetkellä en ole.

Autoimmuunipaleon noudattaminen ei ole mikään ongelma. Ainoastaan hiilareiden saaminen on vähän työlästä. Olen ottanut ruokavaliooni riisin lisäksi myös banaanin ja jos tämä ei sovi protokollaan, niin sitten se ei sovi. Testinhän voi keskeyttää onneksi milloin tahansa, koska muistaakseni olen vielä toistaiseksi oman elämäni ohjaaja ja ylipäällikkö 😀

Aterioiden muodostaminen on enemmänkin positiivinen haaste. En ole viikon aikana kokenut tuskahetkiä tai kiukuttelua. Muutoinkin syöminen on perusaikana ihan sitä samaa, joten mitään muutosta ei ole tullut. Leipomisiakin voi onneksi tehdä muiden iloksi eikä tarvitse itse olla suu auki. Suklaata teki parina päivänä mieli, mutta nyt sekin vinkuminen on kadonnut.

AIP:n suhteen tunnelmat ovat ihan positiiviset, vaikka kaikki muukin kaatuu ympäriltä. Tiistaina tapaan hoitavan lääkärin ja heittäydyn täysin hänen käsiinsä. Noin kuvainnollisesti siis. Tällä massalla se olisi muutoin murha. Katsotaan sen jälkeen elämää uudelleen ja olen valmis kaikkiin toimenpiteisiin. Nämä omat kun eivät enää tunnu auttavan ja vointi vain pahenee.

Mikäli on ajatuksissa testata autoimmuuniruokavaliota, niin rohkaisen kovasti kokeilemaan. Ilman testiä ei voi tietää. Voisin olettaa, että kuukaudessa jo saavuttaisi jotain hentoja tuloksia. Kunhan varautuu siihen, että ruoka-annokset ovat varsin yksitoikkoisia, niin AIP:n noudattaminen tuskin on mikään ongelma. Ei tarvitse nähdä nälkää eikä kitua. Tsemppiä ja rohkeutta! 🙂

Facebookista löytyy ohut kansio, jonne päivitän omia otoksia autoimmuuniaterioista. Mitään mullistavaa siellä ei ole, mutta ehkä jotain helpotusta saattaa löytyä 🙂

Kuvat täältä

AIPavoidlist-640x300

AIPincludelist

Advertisements

4 comments

  1. Tosi paljon tsemppiä sinne! Kamppailen itse erilaisten nivelvaivojen kanssa, eli onneksi en yhtä laaja-alaisten ongelmien kanssa, mutta tunnen tuon turhautumisen!

  2. Hei! Ihana lukea sun huumoripitoista tekstiä kaiken tuon sairastamisen ja ruokakokeilujen seasta. Annat kirjoituksillasi puhtia varmaan monelle, kiitos !
    Itsellä kilpparivajis, Hashimoto ja jatkuvat flunssa-kröhät. Mutta sinnitellään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s