Kaunis ihminen

Sisältää kiroilua.

Pari päivää sitten olin tilanteessa, jossa jouduin miettimään väkivaltaisten ajatusten jälkeen sitä, onko ylipainoisella ihmisellä oikeus liikkua ja tuntea treeni-iloa. Kyseessä CrossFitiä harrastava nainen, jota Personal Trainer nimitteli. Kohdehenkilö ei tätä tiedä enkä halua, että saa koskaan edes tietääkään. Häpeän edelleen suuresti tämän rumia puhuneen ihmisen puheita ja jos ikinä koskaan vielä kohtaan moista käytöstä, en epäröi pamauttaa nyrkillä silmään.

Ala-arvoista ja erittäin huonoa käytöstä. Jotenkin voin heikosti hyväksyä teini-ikäisten lässytykset siinä mielessä, että he eivät osaa ajatella omaa leukaa pidemmälle, mutta yli 40-vuotiaan miehen nyt luulisi jo oppineen elämästä jotain. Surullista. Hyvin surullista.

Tätäkö se liikuntaihmisten ohjaustoiminta sitten on? Näinkö kouluissa ja kursseilla opetetaan, että ihmisen ulkomuoto on yleistä riistaa ja arvostelumateriaalia? Onko se niin, että vain hyväkuntoiset ja esteettisesti salonkikelpoiset saavat osallistua treenaamiseen ja urheilulliseen elämään? Hoh-hoijaa ja jumalauta.

Liikunta kuuluu kaikille. Jokaisella on oikeus ja myös velvollisuus liikuttaa itseään ihan niin, miten parhaaksi näkee. Minä, ämpäriruma lyllerö, käyn salilla heiluttelemassa rumana rautaa. Lenkkeilen, ähellän, liikun ja olen lihava. En kysy, saanko tai onko se ok. Se on ok, jos niin päätän. Lihavuus ei ole itselle ongelma ja jos se häiritsee, niin saa tulla sanomaan. Jutellaan. Aloitetaan vaikkapa sillä, että kerron muutaman sanan itseluottamuksesta, käytöstavoista ja toisten kunnioittamisesta.

Se, miltä ihminen näyttää, on toisarvoista. Se on niin toisarvoista, että sillä ei ole helvetinkään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, miten itse itsensä kokee. Jos sielu huutaa tekemään punkeropunneruksia, niin tee. Älä ajattele sen esteettisyyttä,  vaan punnerra ja nauti. Jos se naapurilaitteen- tai nurkan tyyppi mullittelee, niin näytä sille napaa ja sano, että sulla menee hyvin. Maailmassa on niin järjettömän paljon idiootteja ihmisiä ja jos niitä kaikkia alkaisi miettimään ja miellyttämään, niin sitä voisi sulkeutua kellariin parkumaan.

Tärkeintä on olla itselleen hyvä ja kiva. Jos oman ympärysmitan kanssa menee hyvin, ei niiden kenenkään muiden perseilyillä ole mitään väliä. Kenenkään ei pidä tyytyä siihen, että tuntee itsensä jotenkin onnettomaksi tai huonoksi. Ei, ei ja EI. Huonoja ovat vain ne, jotka ulkoisten tekijöiden perusteella arvioivat ja arvottavat kanssaihmisiä.

Lihava ihminen on arvokas. Ihan siinä missä 12% rasvakerroksenkin omaava crossfittaaja. Jokainen, jolla on kykyä ja halua olla toisille avuksi, on arvokas. Sellainen ei ole, joka arvioi ja arvostelee muiden toimia. Tyhmyyteen toki saa ja pitääkin puuttua, mutta EI siihen, mitä liikuntaa ihminen harrastaa. Perkele toisen kerran ja tämä kiukku ei katoa varmaankaan koskaan.

Halveksin syvästi ihmisiä, joiden pääasiallinen tehtävä on ankeuttaa muiden elämää ja korostaa omaa erinomaisuutta niiden kautta, jotka mahdollisesti ovat jollain muutoksen polulla. Sellaista avokämmentä ei kukaan matkaaja kaipaa. Positiivisuus, kannustaminen ja tukeminen vie paljon pidemmälle aina.

Tanssi, naura, iloitse. Tee, toimi ja ole onnellinen. Punnerra, loiki, juokse, kävele. Nosta rautaa, jalkaa tai molempia. Tee sitä, mikä tekee hyvää. Olen kaunis ihminen ❤

Advertisements

16 comments

  1. Loistokirjoitus! Ihan samasta aiheesta iski mulla alkuvuodesta avautumispakko. Alkoi vaan jotenkin niin kovaa ottaa päähän se kun kuuli ympäriltään ”yök”-kommentteja ihmisten ulkonäöstä – olkoonkin että kommentit koskivat toisen mallisia vartaloita kuin tässä jutussa, ja omatkin kokemusket on sieltä toisesta ääripäästä. Millä verukkeella kukaan katsoo oikeudekseen arvostella toisen ulkomuotoa?
    Vaan niin käy tämä rimpulakin salilla heiluttelemassa pikkupainoja pää punaisena, välittämättä siitä jos jonkun mielestä en olisikaan salille sopivan näköinen. Ja hymyilen kaikille vastaantulijoille – etenkin sille tuhdimmalle naiselle, sille mummolle ja sille huiviin kietoutuneelle tytölle, vaikka vain siksi että ovat löytäneet kivan harrastuksen 🙂

    http://rimpularimpuilee.blogspot.fi/2014/01/lue-omalla-vastuulla-explicit-content.html

    1. Hyväkäytöksinen, empaattinen ja ystävällinen ihminen on kaunis. Se on niin kaunis, että se on hyvä syy tykätä ihmisistä.

      Asiallinen ja rakentava kritiikki on suotavaa. Se ei ole, että sanotaan hyi tai yök. Ei se kerro mitään. Paitsi sen, että pitäisi varmaan vähän jutella 😀

  2. Olen niin samaa mieltä. Edustan sitä puolta tässä asiassa, että olen personal trainer ja ravintovalmentaja, ja teen työkseni niitä hommia, mutta rasvaprosentti ei ole sitä, mitä alalla yleensä luulisi (alle 10 tai jotain 🙂 ). Minusta jokainen liikkuu tai on liikkumatta juuri siten kun oma kroppa ja pää tai sairaudet antavat periksi, ja jos joku minulta apua tulee tämän asian kanssa hakemaan, yhdessä tehdään ja kokeillaan ja ilon kautta, ei haukkujen. Omalla kohdallani ympärysmittaa kasvattaa ja portaissa kiipeilyä haittaa kilppari, mutta sen teen minkä hyväksi paranemisprosessilleni tällä hetkellä koen. En ole eikä minusta tule fitness-tyyppien valmentajaa, koen, että eniten annettavaa mulla on tavallisille ihmisille, jotka tietoa ja/tai apua tahtovat. Ne tyypit ovat lähellä sydäntäni ❤

    Katja / http://inhappinessandinhealth.blogspot.fi

    1. Kuulostaa Katja siltä, että teet työtäsi sydämellä ja se on kaikkein tärkeintä ❤

  3. Aivan samperin syvältä tollanen asenne ja ajatusmaailma kuin kuvaamallasi kommentoijalla! Valitettavasti ihmisiin, niin valmentajiin, treenaajiin kuin mihin tahansa joukkoon, kuuluu tällaisia epäkypsiä ääliöitä. Itse harrastan usein rankkaa konfrontointia jos törmään. Kiitos tekstistä, aika rätväkkää.

    1. Tuntuu niin pahalta niiden ihmisten puolesta, joilla on itsetunto-ongelmia, mutta silti halua tehdä, toimia ja liikkua. Sitten on näitä ankeuttajia, jotka vetävät maton jalkojen alta.

      Olen sitä mieltä, että julmuuteen pitää aina puuttua. Se, jos mikä on kansalaisvelvollisuus.

  4. Itse oon lihava ja sorrun kyl muittenkin ihmisten hyikäilyyn ja arvosteluun… Mut siis lähinnä niin ku siinä tilanteessa, jos ihminen tulee esim. jonkun häihin Tarjoustalon farkuissa ja flanellipaidassa, kun kaikilla muilla on juhlan arvokkuuteen sopivat vermeet! Tai saatan ääneen kavereiden kanssa arvostella lähihoitajaopiskelijaa (luokkatoveria), joka ei ole käynyt niin pitkään aikaan suihkussa, että puoliväliin selkää ulottuvat hiukset ovat latvan viimeistäkin senttiä myöden rasvaiset, koska mun mielestä siihenkin ammattiin kuuluu perushygieniasta huolehtiminen itsensä kohdalla. No mut tietty näissäkin tapauksissa kukin tyylillään…

    1. Jokainen meistä jeesustelee ja pyöritelee silmiään joskus. Ei se väärin ole. Kuuluu ihmisyyteen. Lähinnä se intensiteetti ja tapa, jolla sitä tekee, ratkaisee.

      Mua kiukuttaa lähinnä siis se, että liikunta-alan ihmisellä on niin huonot peruskäytöstavat, että edes tulee mieleen naureskella selän takana sitä, että joku harrastaa liikuntaa. Kertoo ihan riittävästi tämän henkilön persoonallisuudesta.

      Toivon sydämestäni, että nämä mulkerot ovat alalla harvinaisuus.

  5. Todellakaan ammattilaisten kesken ei ole tarkoitus tai mitenkään hyväksyttävää tölviä toisen ulkonäköä suuntaan tai toiseen. Pointtina on toisen auttaminen, ja hänen halajamansa kehityksen (ihan missä vaan liikunnallisessa ja/tai hyvinvoinnin tavoitteessa) mahdollistaminen. Se että jos joku tahtoo olla kusipää, ei tarkoita että me kaikki liikunnan ammattilaiset oltaisiin. Mutta niinkuin missä tahansa ammattikunnassa, niin tässäkin, on ihmisiä jotka ei vaan osaa käyttäytyä.

    ps. Todella hyvä kirjoitus ja kiehuttaa tasaisin väliajoin täälläkin tämä asia. Olen vaan päättänyt että omaan blogiin kerään vain positiivisia juttuja, niin nää jää sitten omiksi avautumisikseen silloin kun keittelee yli 🙂

    1. Mä olen blogirääkymisien kannattaja. Tekee niin hyvää kiekaista vääryydet ulos ja sitten voi taas jatkaa elämää. Varsin itsekästä kenties, mutta onneksi siihen on oikeus 😀

      No joo. Tosiaan ikävää, että näitä puupäitä mahtuu kaikkiin ammattiryhmiin. Tarkoitukseni ei ole eikä ollut osoittaa kaikkia pässeiksi. Onneksi oikeita ammattilaisia on olemassa ❤

      1. Oli tosiaan pakko sanoa ääneen, että ei me kaikki olla pönttöjä. Kun tuntuu että Jutta & kumppanit telkkarissa pönkittää sitä kuvaa että arvioidaan ihmisiä jotenkin sen perusteella miltä ne näyttää. Toki se on telkkaria, enkä tahtois uskoa että hekään valmennusta oikeesti noin tekee. Toki en voi tietää.

        Mut kun omille asiakkailleen joutuu tätä selittelemään että treenataan heitä itseään ei valmentajan tavoitteita varten niin pakko tämmöseen on rääkyä julkisesti kanssa jotain. Ihan vaan ettei maine menis koko ammattikunnalta kun joku valopää päästää tuommosta suustaan 🙂 Meitä itsensä ja asiakkaansa vakavasti ottavia PT:tä tosiaan on olemassa. Useampiakin 🙂

      2. Kaikissa ammattiryhmissä on niin huippuja yksilöitä ja sitten vähemmän kelvollisia. Niin myös omalla alalla. Itsehän kuulun tietenkin siihen ensimmäiseen joukkoon 😀

        Valitettavasti nämä kurjat tyypit usein aiheuttavat sen, että maine muuttuu tympeään suuntaan. Jotenkin vähän tuntuu, että suomalaisuus on sellainen ihmisyyden alalaji, että se tarttuu helposti negatiiviseen viestintään.

        Hienoa Taina, että olet ammattilainen ❤

  6. Erittäin hieno kirjoitus:) Jatka vaan rääkymistä 🙂 Jokaisen meistä tulisi harrastaa pientä itsetutkiskelua kuinka muita ja itseämme kohtelemme. Se on elämänmittainen projekti oppia olemaan hyvä, reilu ja rehellisellä tavalla kannustava ihminen. Tuli vaan mieleen, että pitkän sairastelun jälkeen, kun sain vetää ekan kerran rumat lenkkikamat päälle ja lähdin onnettomassa kunnossa kukkakepin kokoisena lenkille ja sain juosta itseni hikeen, niin onnen -ja hyvänolontunne oli valtava . Sama onnentunne olkoon sallittu kaikille riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä! Ilolla vaan kaikki liikkumaan, mitä ikinä haluaakaan ja niillä resursseilla mitä kenelläkin on:)

    1. Kyllä mä jatkan räyhäämistä aina, kun tilanne niin vaatii 😀

      Liikuminen on niin hienoa, että sen pitää kuulua aivan kaikille. Juuri sillä tavalla, mikä hyvältä tuntuu. Huolimatta kenenkään mullitteluista tai ajatuksista.

  7. Olihan se vähän hämmentävää lukea sairaanhoitajaopiskelijan tilapäivitys vuodenvaihteen jälkeen, miten hän naureskelee: ”Huomaa että on uudenvuodenlupauksia tehty, kun sali on täynnä vaikka mitä läskipersettä ähisemässä naama punasena. Onneks tää on niin monta kertaa nähty, ettei ne enää parin viikon päästä oo laitteita tukkimassa”.
    Poistin samantien kavereista ja syvästi toivon, etten näiden läskieni kanssa hänen hoitoonsa sairaalaan joudu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s