Viides vuosi

Siitä on aika tarkalleen neljä vuotta, kun lähdin paleopolulle. Taustalla oli vähähiilihydraattinen kausi, jolloin pudotin valtavan määrän läskimassaa. Terveisiä vaan vauva-ajalle ja ahdistavalle kotiäitiarjelle, jolloin syöminen oli kivaa ja elämän suurin tarkoitus. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei vain ollut enää siinä vaiheessa järkevää, kun lihavan ihmisen treenit muuttuivat tavoitteellisimmiksi. Ohjauksen paleolle sain silloiselta ystävältä, joka omien kokemuksien perusteella painotti ruoan alkuperää ja puhtautta. Siirtyminen sujui varsin kivuttomasti ja tuloksia alkoi tipahdella kiitettävää tahtia.

Tärkein huomio oli se, että kevät 2010 oli ensimmäinen 30 vuoteen, jolloin en nauttinut allergialääkkeitä. Viimeiset pillerit ja astmapuhallukset on vedetty keväällä 2009. Sen jälkeen ei mitään. Seuraava asia puhtaan ruokavalion kanssa oli se, että vuosikausia vaivannut ja elämänlaatua laskenut premenstruaalinen syndrooma hävisi. Ei enää joukkomurhia, raivokohtauksia, silmitöntä vihaa. Muutuin ihmiseksi 😀

Treenien muuttuessa intensiivisimmiksi ja CrossFitin suuntaan, myös hiilaritarve lisääntyi. Olin demonisoinut kaikki hiilihydraatit jo aikaisemmin, tässä vaiheessa nautin niitä bataatin ja hedelmien muodossa. Habitus muuttui aika reilusti. Puoliplössöstä pullavarresta kuoriutui melkoinen kissa, rasvaprosentti oli urheilijan ja vatsalihakset alkoivat pullistua. Sitten tein elämäni suurimman virheen. Kiristin tahtia, treenasin kolmesti päivässä, unohdin syömiset, nukkumiset ja elin vain urheilulle. Painoin vähän, olin muka elämäni kunnossa ja mielessä kävi jopa muutamaan kertaan ajatus jonkinlaisesta kisaamisesta. Sitten kävi niin, että keho sanoi poks. En ottanut asiaa vakavasti, jatkoin vouhottamista. Edelleen nollaenergialla. En sen vuoksi, että olisin halunnut olla syömättä, vaan sen vuoksi, ettei ollut minkäänlaista näläntunnetta eikä tietoista tarvetta. En vain muistanut syödä, kun kaikki kiinnostus oli treeneissä ja hikoiluissa.

Jossain vaiheessa huomasin, että runsaasta treenaamisesta huolimatta paino lisääntyi. Kiristin tahtia, karsin loputkin eväät lautaselta ja hiilarit kokonaan. Vauhti alkoi hyytyä. Tuli totaalinen stoppi. Painoa kertyi ensin 7 kiloa, sitten tasan kymppi. Jossain vaiheessa se oli +15 kiloa. Tilanne tasaantui hetkeksi tuohon varttiläskiin. Muistin taas, että ihmisen pitää syödä ja vointi koheni.

Jostain syystä pommi palasi alkuvuodesta 2014. Painoa tuli entisten lisäksi taas femma lisää. Kroppa hajosi jälleen, meni kilpirauhanen, lisämunuaiset, munuaiset, haima. Tai ne olivat jo menneet aiemmin, sama oireilu vain palasi.

Tällä hetkellä olen 20 kiloa lihavampi kuin paleon parhaina päivinä. Ihan itse olen ongelmani aiheuttanut. Jos voisin tehdä toisin, niin palaisin kesään 2010 ja ottaisin uusiksi. Menneessä eläminen ei tue kenenkään elämänlaatua, joten turha niitä on surkutella. Tehty, mikä tehty ja nyt mennään näillä eteenpäin.

Paleo on edelleen viitekehys. Sen verran olen kuitenkin oppinut ottamaan rennommin, että tämäkään ongelmavarsi ei kuukahda siihen, jos joskus syön jotain muutakin kuin pelkkää paleoevästä. En menehdy, jos syön jäätelön tai jogurtin. Enkä kuole, jos joskus ostan gluteenitonta lakua ja syön kaiken. Paha olo siitä tulee, mutta ei sentään kuolemaa 😀

Pidän paleossa siitä, että se on helppoa eikä se tee oloa kipeäksi. Maitotuotteet näkyvät heti naamasta, sokeri turvotuksena, gluteeniviljat kamalina kipukohtauksina. Siksi niitä välttelen. Vaikeista terveysongelmista huolimatta koen, että paleo tekee olon terveeksi eikä sairaaksi. En näe yhtäkään syytä, miksi pitäisi palata entiseen lautasmalliin tai vähähiilihydraattiseen elämään.

Rakastan sitä, että saan syödä puhdasta ruokaa. Huikean hyvää luomulihaa, tuoreita kasviksia, suolaista riisiä, hedelmiä, herkkujakin. En kärsi minkäänlaisista ruokafantasioista ja voin hyvin, kaikesta huolimatta. Psyyke on puhdas ja vapaa himoista. Ei ole ollut vuosiin minkäänlaisia vaikeuksia leivostiskien kanssa. En himoitse niska märkänä mitään enkä ketään. Syön nälkääni, en tunteeseen tai muuhun tarpeeseen.

Elämä paleolla on helppoa. Energiaa ja aikaa pystyy suuntamaan muihin puuhiin kuin siihen, että millä tavoin tänään itseään kieltäisi. Kieltämisiä ei ole, koska ne ajatukset eivät sinkoile mihinkään. Niitä ei yksinkertaisesti ole. Ei pullahimoja, leivosrakkauksia, hampurilaistuskaa.

Elämässä on kaikki hyvin. Terveysongelmista ja lihavuudesta huolimatta. Tuokoon viideskin paleovuosi hyviä kokemuksia, terveyttä ja toivottavasti myös jossain vaiheessa hoikistumista. Tällä hetkellä pääasia on se, että saan jatkaa elämääni ilman pakkoajatuksia, mielitekoja ja kieltämisiä. Ne kun eivät tunnetusti johda mihinkään 🙂

Life is good.

Kuva internetistä

Kuva internetistä

 

Mainokset

4 comments

  1. Hyvä kirjoitus! Olen lukenut aikaisempia postauksiasi aiheesta, ja olen aina ajatellut että hyvä että joku tuo tämänkin puolen esiin. Toivottavasti joku herätystä tarvitseva saa niistä apua. Itselle kirjoituksesi oli jälleen hyvä muistutus minkä takia etenkin liikuntaa harrastavan on syytä pitää hiilihydraatteja lautasella. 🙂

    1. Siksi tätä jauhankin, että edes yksi ihminen säästyisi tältä helvetiltä 😦

      Terveys on kaikki, mitä ihmisellä on.

  2. Loistava kirjoitus! Kohtuutta ja armollisuutta itselle pitäisi ihan jokaisen dieettaajan opetella. Terve ja pyöreä on parempi kuin sairas ja laiha.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s