Suurennuslasielämä

Joskus sitä yllättää itsensä ylianalysoimasta asioita. Kauhea myllääminen ja mietiskely. Niin raivoisaa hakemista, että tulee otsa kipeäksi. On helppoa olla utelias ja tiedonhaluinen. On myös helppoa heittäytyä siihen etsimistunnelmaan niin, että perustehtävät unohtuvat. Jossain vaiheessa huomaa, että elämä on mennyt hukkaan, kun on etsinyt jotain, mitä ei edes ole olemassa.

Irtipäästäminen, niin ahdistuksista kuin tarpeettomasta etsimisestä, on melkoinen terveysteko. Todeta itselleen lempeästi, että tämä oli tässä. Turha kuluttaa energiaa johonkin, joka ei johda mihinkään.

Se on hyvä asia, luulisin, että ihminen haluaa vastauksia. Se on myös hyvä asia, luulen edelleen, että etsii niihin vastauksia eikä tyydy puusilmänä sulattamaan kaikkea informaatiota absoluuttisena totuutena. Lähdekriittinen tarkastelu ja kyseenalaistaminen ovat sellaisia toimia, joita arvostan ja pyrin noudattamaan. Joskus käy kuitenkin niin, että putki kapeutuu ja jää junnamaan.

Miksi, mistä, mitä varten, onko näin, eikö ole näin, lisää, enemmän, en usko, jossain on totuus. No on se jossain. Tietenkin, mutta joskus voi heittää aivot nurkkaan ja tuulettaa kuuppaa niin, ettei ota mihinkään kantaa, ei etsi mitään ja vain on. Se vain oleminen on aika haastellista toimeliaalle ihmiselle. On helpompaa tehdä koko ajan jotain, kuin vain olla.

Jokainen tietää, että kroppa tarvitsee lepoa. Unta, rauhoittumista ja totaalilepoa. Myös pääpuoli tarvitsee lomapäiviä. Sellaisia hetkiä, jolloin liikenne hidastuu ja ajatukset ovat jäähyllä. Ei taukoamatonta työstämistä, ongelmien etsimistä eikä varsinkaan niiden ratkaisemista. On vain hiljaisuus ja emotionaalinen pehmeys.

Tein tämän ajattelujäähyn tässä jokunen tovi sitten. Päätin, että seuraavan kerran mietin perunan hiilihydraattikuormaa syksyllä ja tutkin metabolia-asioita kesän jälkeen. Siitä hetkestä, kun päästin irti, on menty eteenpäin. Ihan tahtomatta ja pyytämättä. Ilman pinnistelyjä. Mieli on kepeä, elämä tuntuu löysältä ja joku omituinen yhteys omaan ruotoon on löytynyt. Se, joka on ollut vuosia hukassa. Olen tarkkaillut suurennuslasilla kehon toimintoja ja sitä, miksi se ei toimi. On juostu päin betoniseinää useita kertoja, ilman ehdollistumista. Vasta nyt, irtipäästäessä, ovat palikat ajautuneet suotuisiin asemiin.

Suurennuslasi on laitettu laatikkoon. Sitä ei nyt tällä hetkellä tarvita.

Tätä on tehty liian pitkään :D

Tätä on tehty liian pitkään 😀

En osaa enkä halua ennustaa, että mihin tämä ajattelukatko johtaa. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu hyvältä ja elämään on tullut melkoisia sävyjä niiden ehdottomien värien lisäksi. Kaiken ei tarvitse olla niin tiivistä ja syvää, joskus asiat voivat olla hyvinkin yksinkertaisia, ilman sen suurempia muotoja.

Hyvä ystäväni Sigmund Freud sen tiesi jo aikoinaan.

quote-sometimes-a-cigar-is-just-a-cigar-sigmund-freud-66012

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s