Loading nettidieetti

Viimeiset hetket käsillä, kun voi tehdä itselleen jotain. Armoton veivaaminen, suunnittelu ja toiveikkuus on ilmassa. Ihmiset puuhailevat kauheasti. Ainakin naistenlehtien ja Facebookin mukaan. Kesä tarkoittaa kesäkuntoa ja sehän on ihan juuri ovella.

Tällä kertaa kondista ei lähdetä miettimään kesän bikinimalliston tai rasvaprosentin kautta. Hui ja hai, nehän eivät kiinnosta ketään. Yhden naisen kampaja pullean rantakunnon puolesta jatkuu ja tällä kertaa kevään pakkodieetti kohdistuu henkiseen hyvinvointiin. Kesä tulee kuitenkin, joten tässä vaiheessa on turha enää miettiä mitään kukkamekkoja. Katsellaan sitten ensi vuonna tilannetta uudelleen 🙂

Laihdutusajatusten sijaan haluan aloittaa nettidieetin. Tarkoittaen sitä, että lojuminen internetissä saa nyt riittää hetkeksi. Aloitan ensi maanantaina eli 12.05.2014 oikein supervirallisen dieetin. Miksi? – No lähinnä siksi, että havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että taitaa mummolla olla jonkinlainen riippuvuussuhde verkkomaailmaan.

Hei, olen Nina. Olen laiteriippuvainen. Vietän kaiken ajan jonkun räplättimen kanssa. Läppäri, iPad, iPhone, työkone, kotikone, kone, laite. Aina on joku kanava auki maailmaan ja piti oikein pysähtyä miettimään, että miksi. Miksi ihmeessä täysin turhan ja tarpeettoman ihmisen pitäisi olla aina saatavilla. No niin. Ei tarvi.

Sosiaalinen verkosto on pääpiirteittäin netissä. On Facebook, Instagram, Luolalaboratorio, sähköposti ja mitä vielä. Kaikki on netissä. Eikä sen niin pitäisi olla. Kaikkien pitäisi olla sekä netissä että live-elämässä. Niiden kaikkien, joiden kanssa on kiva olla. Tulkaa siis meille, juodaan kahvia 😀

No joo. Maanantaista alkaen en ole netissä. Paitsi joskus, koska dieettiin kuuluu tietenkin sallitut ja kielletyt asiat. Dieetillä tulee olla tavoite, päämäärä sekä rajallinen aika. Ei kukaan voi olla aina dieetillä. Ei edes internetissä.  Tavoite on se, että vietän koeluontoisen jakson ja tämän pätkän jälkeen pohdin, miltä tuntuu elää oikeaa elämää. Sellaista, jossa ihminen kohtaa ihmisen.

  • Nettiaikaa 1 tunti päivässä. Tämä sisältää pakolliset pankkiasiat, sähköpostin, Facebookin, ajanvaraukset ja mitä mahdollisesti arkeen kuuluvia pakkotoimia sitten sattuukaan tulemaan eteen.
  • 1 tunti/päivä sisältää myös kaikenlaisen räpläämisen luurin ja iPadin kanssa. Aina, kun joku laite avautuu, alkaa armoton taistelu aikaa vastaan. Jokainen minuutti lasketaan. Myös ne ”pikaiset” tsekkaukset ja Facebookin pläräämiset.
  • Tarkasteltava ajanjakso on 12.5. – 1.6.
  • Pikadieetin jälkeen analyysi tunnelmista.
  • Spotifyn kuuntelemista ei lasketa nettiajaksi. Sen vinguttaminen on rajatonta.
  • Tekstiviestit ovat vapaassa käytössä, samoin WhatsApp.
  • Mitään palkintoa en tarvitse. Haluan vain tietää, miltä tuntuu olla ilman laitteita ja keskusteluryhmiä.

Näissä tunnelmissa odotellaan maanantaita. Ahdistus on olkapäällä, koska muutos ajankäytössä tulee olemaan valtava. Yksinäisyyden ja tarpeettomuuden tunteita tulee varmasti, niitä oikein odotan. Lanaaminen ja surkeana oleminen kun on niin mukavaa 🙂

Mukaan saa lähteä, jos tuntee asian tarpeelliseksi. Ei tässä juuri vertaistukea ole tarjoilla, mutta ehkä dieetin jälkeen voisi käydä keskustelua aiheesta 😀

6a00d83451f2cd69e20133ee26b9a1970b

 

Mainokset

2 comments

  1. Ihan loistava juttu! Mä itse kokeilin (tosin vain reilun viikon) digidetoxia reilu kuukausi sitten. Ainoa mitä sain tehdä, oli käyttää whatsappia (laskin sen tekstiviesteihin) ja katsoa ohjelmia netin kautta (no kun se lasketaan telkkariksi) – siinäkin se rajoitus ettei katsottavaa saanut selata vaan sen piti olla tiedossa jo kun avaa koneen. En mä ihan hirveästi enempää saanut tehtyä asioita, kirjoja luin kyllä enemmän kuin aikoihin vaikken niitäkään kasakaupalla ahminut. Ystäviini – niihin kolmeen – pidin yhteyttä tekstiviesteillä enemmän kuin ennen, mutta ei musta saa maratonpuheluiden soittelijaa millään. En tainnut käydä edes kahvilla kenenkään kanssa O.o

    Mutta nyt myöhemmin mietittynä niin kyllä toi totaalitauko jotenkin suhtautumista muutti. Mä en enää jaksa luuhata facebookissa eikä blogin kirjoittaminenkaan ole enää tärkeysjärjestyksessä kovin ylhäällä (kuten blogista huomaa…). Mä olen alkanut kehittelemään itselleni irl-ohjemaa paljon enemmän, ja puhelimenkin jätän usein tahallaan äänettömänä toiseen huoneeseen. (Sori vaan kaikki tutut jotka hermoo kun en vastaa) Mun kännykästäni on tullut lankapuhelimenkaltainen, joka ei todellakaan enää aina seuraa mua kauppaan tai kävelylle.

    Puuh, tulipas vuodatus. Vapauttavaa nettidieettiä! Mäkin taidan vähentää nettailuani taas. Tosin työhakemukset sun muut tärkeät asiat jätän laskurin ulkopuolelle, mutta jos vaikka rajoittaisin tietokoneella istumista varovasti aluksi kahteen tuntiin päivässä… 🙂

    Täällä on mun loppupäätelmä mun digidetoxistani: http://rimpularimpuilee.blogspot.fi/2014/03/netittomyyden-nirvana.html

    1. Yes, kiitos kokemuksen jakamisesta 🙂 On se hyvä välillä vähän pohtia näitä omia toimintamalleja ja sitä, voisiko ajan käyttää myös toisin.

      Tänään tosin paukkuu aikarajat ihan heittämällä, kun olen sairasvuoteella kahden lapsen kanssa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s