Vihaisen kilpirauhasen puheenvuoro

Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin huudella puskan takaa, miten pitäisi olla ja elää. On niin yksinkertaista tulla paukuttamaan totuuksia vasten poskiläskejä ja sanoa: ” tiätsä kun toi kilpirauhanen on vain tekosyy sille, että olet lihava. Otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja laihdutat ”. Ei saatana. Kiroilen, koska saatan olla jonkin verran kiihtynyt.

On olemassa velttoja ja perusluonteeltaan mukavuudenhaluisia ihmisiä, joille sujahtaa Susut suuhun sillä verukkeella, että on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kyllä. Näitä ihmisiä on ja annetaan heidän olla. Ei pidä kuitenkaan kuvitella, että jokainen paksujalkainen ja tunkkaisessa vartalossa elävä ihminen syyttäisi kilpirauhasta siitä, että on pakko makoilla sohvalla pulla suussa.

Jumalauta. Homman nimi on se, että siinä vaiheessa, kun koko kroppa on tuhannen päreinä ja pirstaleina, hormonitoiminta umpisolmussa ja sisäelimet seonneet, on kenenkään turha tulla sanomaan, että lihavuus on tekosyy. Jokainen päivä, jonka joutuu elämään rikkinäisessä kropassa, on taistelua. Se on sitä aamusta iltaan, yöt ja päivät. Se ei ole sitä, että käydään halaamassa leivostiskiä ja sanotaan, että kyllä mä muuten, mutku on tää kilppari. Perkele.

Ihan isolla kämmenellä vetelen ympäri korvia sitä, joka uskaltaa tulla sanomaan, että lihavuus on oma syy. No joo, onhan se tietysti osaltaan. Itsehän sitä on oman kroppansa sotkenut. Syömällä se ei ole tullut, joten nyrkki heiluu, jos näin väitetään. On nimittäin olemassa myös sellaisia ihmisiä, niiden nysväävien mutkujen lisäksi, jotka elävät melkoista taistelua eivätkä anna periksi. Jokainen päivä on uusi haaste. Tuhansia tunteja on mietitty, etsitty ja yritetty. Päiviä, kuukausia ja vuosia. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi sitä perkeleen motivaatiota. Sitä on, koska on vielä tänä päivänä elossa.

Joskus se nyt vaan on niin, että huolimatta liikunnallisesta elämäntavasta ja tervehenkisistä ruokalautasista, ihminen paisuu ja pullistuu ihan tahtomattaan. Kilpirauhanen ei ole mikään tekosyy sille, että se fucking paino ei putoa. Se ei vain putoa. Piste. Junnaava aineenvaihdunta on ihan yhtä helvettiä eikä sitä ongelmaa soisi kenellekään. Aivan sama, miten ja mitä tekee, niin kaikki on nihkeää. Huolimatta lääkityksestä ja elintavoista. Kun sen on kerran saanut olemattomaksi, se on sitä sitten ilmeisesti ikuisesti.

Tervetuloa elämään tähän vartaloon. Saa tulla ihan vapaasti toteamaan, miltä tuntuu hinkata aerobisia, pumpata rautaa, laskea makroravinteita ja yrittää. Jumalauta, yrittää koko ajan. Muutaman kuukauden jälkeen voi sitten miettiä uudelleen, että missä ne tekosyyt ovat ja ollaanko tässä ihan omilla valinnoilla läskissä kunnossa.

Kiitos. Olen vihainen.

Mainokset

28 comments

  1. Näinhän se menee 🙂 meitä on kumpaankin junaan tässä kilppari hommassa. Itselläni sisuskalut eivät ole ihan niin sekaisin, mutta tiedän monia joilla on. Sitten on niitä jotka eivät edes yritä, tarkoitan tällä että naamariin tungetaan sipsiä ja suklaata ja samaan aikaan valitetaan kilpparista.
    Ehkä se on se syy miksi sanotaan että otat vaan itseäsi niskasta kiinni?? Tiedä häntä ja tosiaan toisen kropan lainaaminen olisi hyvä idea, loppuisi mussutus.

    1. Ah, räyhääminen tekee kyllä joskus oikein hyvää 😀

      Joo, meitä on moneen eri lähtöön. Ongelmat ovat varsin monimuotoisia ja erilaisia. Sehän ei tietenkään ole kenenkään etu, että käyttää oikeasti tekosyynä kilpirauhasta tai ilmastoa tai mitä tahansa. Ei pidä kuitenkaan yleistää, että jokainen toimisi tekosyiden pohjalta.

      1. Tekosyy ei aina ole se syy 🙂 se on todellakain hyvä muistaa, ettei se olisi aina ensimmäisenä mielessä.

  2. tämä osui ja upposi täysin….puit sanoiksi mun omat fiilikset….. en syö karkkia enkä sipsiä enkä limppareita… no limpparia ehkä kaksi kertaa vuodessa…. muutenkin ns terveet elämäntavat ja läski on ja pysyy… yks ravintoterapeutti kysyi kun näytin sille ruokapäiväkirjaa, että olisitko käynyt vaikka yöllä syömässä mitä et ole muistanut tähän kirjaan laittaa….. no, joo….. ihan varmasti… se oli viimeinen kerta sen tädin pakeilla… liikun joka päivä…jos noudattaisin sitä 3x viikossa puoli tuntia ohjetta niin olisin varmaan jo ilmapallo… kysyin kerran terkkarilta, kun se käski mun liikkua noin, että pitääkö mun jättää jokapäiväinen lenkki vai kuntosali vai ratsastus vai tanssi pois??? paikalla ollut lääkäri, joka tuntee mut, oli revetä nauruun… oli hoitsun ilme mielenkiintoinen, hän kun oli ilman muuta ajatellut tämän punkeron välttelevän liikuntaa

    1. Heh, anteeksi hörähtelyni 😀 Kuulostaa niin tutulta 😀 Muistan myös yhden lääkärin sanoneen, että olen lihonut siksi, että liikun liian vähän. Silloin tein 15 treeniä viikossa ja kysyin, että montako tuntia lisätään viikkoon.

      Tsemppiä kovasti. Toivotaan, että tulee vielä se päivä, jolloin saa näyttää keskisormea kaikille ja kaikelle 🙂

  3. Tiedän tuon tunteen kun ihmiset syyttävät vaikka ei tiedä todellista totuutta. Minulla on kilpirauhasen liikatoiminta ja vuoden taistelin ennen kuin se selvisi. Päiväkodissa leimattiin huumeitten käyttäjäksi kun olin niin alipainoinen ja tärisin. Jouduin a-klinikalle ilman syytä ja kävin kusemassa puhtaan näytteen. Kuinka lääkärit selitti että olen masentunut ja syötti vaikka minkälaisia lääkkeitä ennen kuin sain selvyyden sairauteeni. Nyt ollaan siinä pisteessä että ne leikkaisi koko kilpirauhasen pois ja sitten taas joutuisin syyttävien sormien alle kun pelkään että siinä kävi juuri noin kuin sinulle. Pitää vaan opetella taito että ei välitä muista. Olen/olemme omien itsemme herra ja onneksi meistä kukin tietää oikean totuuden. Voimia, ajan myötä siihenkin tottuu 🙂

    1. Onpa ikävää 😦 Toivottavasti löytyy tasapaino ja saat lääkityksen kohdalleen. Tsemppiä ❤

  4. AAh ihanaa ku joku muukin reuaa tästä samasta ku mä. Kilppari on vielä sellainen että aina ei voida ite tietää milloin se sanoo riks raks ja poks. Toinen sairauskin voi saada sen aikaseksi. Ite oon ajatellut viime aikoina että vittu, jos jotain häiritsee se että mä olen hiukan pyöree niin sitten haitakkoon. Mä sen kannan kroppani, ja tiiän että muuten elimistö on paremmassa kunnossa ku kymmenen vuotta nuoremmilla. Sen verran ku liikuntaa tulee veettyä. Lepookin kroppa tarvii ja kilppari antaa kyllä siihenkin oman merkkinsä. Siihen ite en kuitenkaan tyydy että kilppari rahjoittais mun elämää, jos ei astmakaan ole rajoittanut lapsesta asti niin ei yks tyhmä kilpparikaan sitä tee. Joten elämästä pitää nauttia silloin ku sitä haluu, ja sillon ku vituttaa niin se tosissaan vituttaa oikeen ja kunnolla.Se on hyvä päästää höyryt ulos niin ei kaali ala leviään. 😉

  5. No just joo. Enpä allekirjoita. Omatkin elimet sekasin, invaliditeettiaste 80 %, liikkuminen tuskaa, aineenvaihdunta hidasta. Lihon helposti, laihdun vaikeasti. Mutta laihdun jos haluan. Hitaasti, mutta varmasti. Jos kulutan enemmän kuin tankkaan, ohenen. Fakta. Pyhä yksinkertaisuus. Ei ole nälkämaissa ylipaino-ongelmaa, kenelläkään. On mulla läskejä tuttuja, jotka valittaa lihavuuttaan ja leipoo upporasvaleivonnaista ja mättää rasvasta liharuokaa joka halvatun päivä. Pullaa päälle, pannaria, lettuja. Suklaata, karkkia. On se ihmeellistä, kun ei paino putoa, kun elämän keskipisteenä tuntuu olevan ruoka….. Saa provosoitua 😀 Tosiasiat tosiasioina kuitenkin 🙂 Kilpparipotilaiden sun muiden oon itse nähnyt laihtuvan ihan sängyssä maaten, sairaalan vuodeosastolla dieettijaksoilla ennen leikkauksia, joiden alla on ollut pakko laihtua. Kilo viikossa on lähteny, vähintään, kun on kalorit vaan pudotettu tarpeeks alas. Nää niitä jotka eivät kotioloissa ole millään laihtuneet….

    1. Sehän on hienoa, jos joku onnistuu laihtumaan. Olen vain ja ainostaan iloinen siitä 🙂

      Sen verran hönö olen, että uskon jokaiselle löytyvän kyllä työkalut, kunhan kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Ilmaiseksi ei tule mikään, joten jatketaan töitä 🙂

  6. Täällä kanssa yksi pullukka, jolla kilpparit vinoilee. Syöt tai olet syömättä paino ei putoa, lääkitys on hoitotasolla ei tarvitse kun katsoa herkkuja niin on pari kiloa lisää. Kuitenkin kävelen päivässä, metsässä koirien kanssa vähintään 3 tuntia ja se on huono päivä. Mutta kilot on ja pysyy.

  7. joo ei se ihan simppeliä oo kilpparin vajaatoimintaiselle toi painon pudotus, itselle se raja kulki 600 kalorissa per päivä ja 8 h liikuntaa viitenä päivänä viikossa loppuina kahtena päivänä vain kevyt puolitoista tuntia. tiedän, aivan liikaa.. käytännössä näännytin itseni.. mutta sillä sain painoni normaalille lukemille jolloin pystyin nostamaan kaloreiden määrää ja vähentämään hieman liikuntaa. sillä olen saanut painoni pysymään kurissa. tosin vain katsekkin suklaakakkuun päin on tuonut vyötärölle lisäkiloja ja senttejä joten kurinalaisuus on oltava välttämätön..

    1. Kuulostaa aika hurjalle 😦 Toivottavasti koko loppuelämä ei ole tuota näännyttämistä 😮

  8. Niin… mun kilppari ja lisis sanoi poks, kun liikuin hirveenä ja söin liian vähän hiilareita ja kaloreita. Lihosin ja lääkäri vaan totesi, että liiku enemmän ja syö vähemmän. Eli se viimeinenkin lepopäivä pois ja jo tuplatreenipäiviin lisää treeniä ja koomakaloreista seuraava aste olis ollut paasto. Eli ei se ainakaan mulla toiminut, että syö vähemmän ja liiku enemmän, niin laihdut. Minä lihosin. Koska koko kehon aineenvaihdunta ja hormonitoiminta sanoutui yhteistoiminnasta irti. En ole vuoteen voinut ja saanut liikkua ja olen lihonnut rajusti. Mutta jos tiputan hiilarit ja tai kalorit alas, katoaa kyky pysyä pystyssä. Kumman valitsen? Syön mieluummin kunnolla, riittävästi ja terveellisesti, lihon, mutta kilppari ja lisis kiittää. Paastoaisin vaikka, jos laihtuisin ja sisäelimeni sitä kestäisi. Näin mulla.

    1. Ah, miten tuttu tarina. Surullista tietenkin, että kohtalotovereita löytyy 😦

      Joskus asiat pääsevät heittämään kunnolla volttia eikä siinä silloin auta perinteiset kikkailut.

      Tsemppiä ja toipumisia ❤

  9. Kiitos ja samaa sulle 💜 Kyllä teki mieli heittää hanskat tiskiin, kun kevyt salikokeilu kaatui monen viikon zombie-elämään. Mutta me taistellaan ja periksi ei anneta, kuin vasta haudassa!

    1. Toipuminen on niin hidasta totaalipommin jälkeen, että siinä ei yksi vuosi tunnu missään. Olen kuitenkin täysin varma, että se hetki koittaa, jolloin sinunkin vointi kantaa. Ihan varmasti 🙂

  10. Kiitos, että kirjoitit tästä. Kun ei satu tutuissa tai tutun tutuissa olemaan tuota sairautta, en ollut aiemmin tiennyt, mitä tuskaa voi ihan terveen oloisen ihmisen ylipainon takana olla. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö ilman ilkeää kilppariakin ylipaino voisi olla tuskaa.
    Kaikkea hyvää ja toivottavasti terveys kohenee niin kirjoittajalla kuin kohtalotovereillakin!

    1. Kiitos 🙂 Oma terveys on jo hyvällä tasolla. Tästä on hyvä edetä hitaasti ja varovasti. Hötkyillä ei uskalla, ettei taas tule takapakkia.

      Valtavat tsemppiä myös omasta puolesta muille tuskailijoille!

    1. Diagnoosina Hashimoto. Ongelmalliseksi tämän kaiken tekee ykköstyypin diabetes, joka ohjailee kaiken toiminnan. Yhteistyökuviot ovat vähän haasteelliset, mutta eteenpäin on jo menty.

  11. Minä voisin jakaa oman kokemukseni aiheeseen liittyen. Meillä suvussa on lähes jokaisella naisella kilpparin vajaatoiminta. Itse käyn vuoden välein arvot mittauttamassa, mutta viitteiden sisällä mennään edelleen, joten ei diagnoosia, vaikka hormonaalisia ongelmia on kuitenkin ja monia kilpparin vajaatoiminnan oireita. Olen kuitenkin oppinut tässä vuosien varrella ymmärtämään omaa kroppaani ja oppinut myös, miten kilppariongelmaisen vartalon saa luopumaan rasvavarastoistaan. Nimittäin se karppaaminen + rankka liikunta ei todellakaan ole se oikea vaihtoehto. Päin vastoin tilanne saattaa vain pahentua. Jos liikun liikaa ja karsin liikaa hiilareita ravinnosta, en laihdu, vaan saan nesteturvotusta ja jopa lihon. Sen sijaan, jos lepään tarpeeksi, teen paljon palauttavaa liikuntaa (enemmän palauttavaa kuin itse treeniä), myös muita palautusharjoituksia, kuten meditointi yms. rentoutushajoitukset teen säännöllisesti. Lisäksi syön normaalisti karsimatta hiilareita. Joka aterialla protskua, kasviksia ja hiilareita rasvaa unohtamatta sekä säännöllinen ateriarytmi. Näillä ohjeilla olen minä ainakin itseni saanut laihtumaan. Ja paljon tehokkaammin kuin liian kovalla treenaamisella ja ruokavalion rajoittamisella. Palautuminen on kaiken a ja o. Kilppari kiittää ja samoin lisämunuaiset 🙂

    1. Kiitos tarinasta 🙂 Samoja huomioita olen myös tehnyt. Tsemppiä taisteluun ja rauhallisia treenejä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s