Ihan pyytämättä

Herrat ja rouvat ovat koetelleet tämän vuoden aikana melkoisen ankaralla kädellä. En väitä, että omat terveysongelmat olisivat mitenkään ainutlaatuisia ja merkityksellisiä, mutta subjektiivinen kokemus on kyllä ihan väsyttävä. Tiedän, että maailmassa on miljoonia huono-osaisempia ja sairaampia ihmisiä, joten en yritä tässä nyt kilpailla millään vuoden kipeimmän kansalaisen statuksella.

Tammikuu avautui kauniina. Oli virtaa, voimaa ja valtavasti ajatuksia. Tunnelma oli dynaaminen. Treenit sujuivat hetken hyvin ja olin jo pääsemässä kivaan rytmiin, sellaiseen joka oli kohtuullinen, huomioiden hepulihistorian ja krooniset sairaudet. Sitten lähti jalat alta. Kilpirauhanen sekosi jälleen, tällä kertaa liikatoiminnan puolelle. Ensin en tiennyt missä mennään ja sutkuttelin eteenpäin huonovointisena ja takykardian kourissa. Sitten oli pakko pysähtyä, kun lähti sisäelimet irti. Kuusi viikkoa koomassa, silmät sentään liikkuivat, muutoin olo oli ihan haitarista. En voinut tehdä mitään. En edes kiivetä yläkertaan, kun sydän hakkasi itsensä ulos ja verenpaineet sinkoilivat suuntaan ja toiseen. Verensokeri oli ihan hepulissa, mentiin niin korkeilla lukemilla, että pelkäsin raaja-amputaatiota.

Maaliskuussa olin vielä sairauslomalla, sitten talvilomalla. Siihen toipumissaumaan hankittiin Pissalinko. Se opetti olemaan rauhassa, toipumaan ja elpymään. Huhtikuussa oli hyvä olla. Treenit sujuivat tauon jälkeen hyvin, progressio oli mieletön ja nyppäsin maasta 150 kiloa kertaalleen. Se oli iso asia ja iso kokemus. Toukokuussa koko perhe sai ämpäritaudin, mutta siitä selvittiin muutaman päivän huutamisella. Kesäkuussa oli työstressiä, luopumista, haikeita hetkiä, mutta vointi optimaalinen.

Heinäkuussa alkoi kesäloma. Ensin toivuin viikon osaston sulkujuhlista ja se olikin ainoa kerta koko vuonna, kun olen käyttänyt alkoholia😀 Treenit sujuivat taas menestyksekkäästi ja 13.7. tein kolme huikean hyvää treeniä auringossa ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Siihen asti, kunnes kävelin urheilukentältä kotiin. Siitä ne kivut alkoivat. Ensin syytin tietenkin itseäni, että olen vouhottanut liikaa ja kroppa kipuilee siksi. En osannut paikallistaa oloa mihinkään. Suolisto-oireita ajattelin, mietin mahdollista ruokamyrkytystä ja tulipa siinä sitten hypokondrisena mieleen myös syöpädiagnoosit. Yhdeksän päivää ujelsin, myös Facebookissa. Sain apua, yritin olla omatoiminen ja deletoin ruoka-aineita lautselta. Kivut olivat. Itkin yöt, rouhin kaikki särkylääkkeet talosta ja naapurista. Tosimieshän ei mene lääkäriin, vaikka kuinka sattuisi. Pakkohan se oli kuitenkin taipua ja käydä määkimässä vastaanotolla.

No, munuainen se siellä kiukutteli. Kivut johtuivat kivilohkareista. Niitä sitten hoidettiin Hyvinkään sairaalassa, Meilahden sairaalassa, kotona, päivystyksessä, osastolla, ESWL-yksikössä. Edelleenkin hoidetaan, koska tilanne on vieläkin epäselvä. Murskaustoimenpiteitä on tehty, siltikin munuainen kiukuttelee. Neljä kuukautta kivuissa, välillä tietenkin parempia jaksoja ja hienoja päiviä. Ei taukoamatonta tuskaa, mutta kipulääkkeitä on vedelty 40 vuoden edestä näiden kuukausien aikana.

Munuaistilanne on siis edelleen epästabiili. Sitä pääsi maustamaan myös infektioaalto, joka saapui ensin kuopuksen kimppuun lokakuussa. Diagnoosina keuhkokuume. Sitä kesti viikon. Yöt ja päivät yskimistä, emon unet nollissa. Siihen heti perään tuli omassa voinnissa muutos. Puolikipeä yleistila, pojan vielä yskiessä keuhkojaan takapihalle. Edelleenkään ei nukuttu, kun itseäkin yskitti. Esikoinen ajatteli, että otetaan sama keuhkokuume tähän väliin ja kaupan päälle vielä A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki. Hän yski, oli 40 asteen kuumeessa, huonossa kunnossa. Ei ollut aikaa omalle sairastamiselle. Paitsi sitten, kun vahvinkin nainen taipui. Keuhkokuume asettui myös omiin keuhkoihin. Siitä kun lähti vointi kohenemaan, niin edessä oli hampaanpoisto-operaatio. Ihan sovitusti, mutta kipeäksi sekin heittäytyi. Toimepiteen jälkeisenä yönä pamahti korva kipeäksi, tuskaisen kipeää kärsimystä aamun asti ja äkkiä lääkäriin. No, arvatenkin korvatulehdus ja tässä nyt ollaan. Korva tukossa, pää jumissa, mieli hilpeänä.

Nyt eletään marraskuun alkua. Tälle vuodelle ehtii vielä tulemaan kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Johan sitä saikin olla viidettä vuotta ilman infektioita. Kilpparin kanssa on toki ollut vaikeaa viimeiset kolme vuotta, mutta näiltä akuuteilta sairauksilta on säästytty. Jotain on siis tehty oikein kuitenkin. Nyt vain fokus tähän hetkeen ja lääkekuurin jälkeen suolistopuoli erityispaijauksen kohteeksi, jotta terveys voi tulla takaisin. Tai no, se kroonisesti sairaan paras mahdollinen terveys🙂

Tällä hetkellä ei oikeastaan voi kuin nauraa tälle elämälle. Vaikeudet kasaantuvat, mummo jaksaa puskea. En oikeastaan edes tiedä, mikä se muu vaihtoehto olisi. Heittää lapaset maahan ja polkea jalkaa? Ei se mitään auta kuitenkaan. Se ei tuo tilille menetettyjä tuloja takaisin eikä auta toipumaan. Tietenkin on tullut pärrättyä ja räyhättyä. Olisi teeskentelyä sanoa, etteikö joskus veetuttaisi niin, että verenkierto lakkaa. Se kestää hetken, sitten taas eteenpäin.

Vaikeuksien kautta voittoon tai jotain sellaista. Tässä on kuitenkin peruselämä niin kunnossa, ettei ole mitään hätää. Laskut saa vielä maksettua, lapset puettua talvitamineisiin, jääkaapissa on laadukasta ruokaa, treenit jaksavat odottaa. Mihinkään ei ole kiire. Fokus tässä hetkessä, tässä päivässä. Olisi aika synkkämielistä jäädä junnamaan ongelmiin ja odottamaan niiden lisääntymistä. Elämässä on se varmaa, että niitä vaikeuksia tulee kyllä ihan pyytämättäkin, joten miksi hukata hienoja päiviä odotteluun ja nurjamieliseen tunnelmaan.

Maanantaina taas Meilahteen. Onneksi on kesälomaa ja ilmatkin suosii😀 Kyllä se tästä, ihan kuten aina ennenkin. Voikaa te muut paremmin, nauttikaa elämän ihanuuksista ja haasteista❤

2 comments

  1. Huh, onpas teillä ollut vuosi! Ei ole ollenkaan ihme, jos mieli on vetänyt välillä matalaksi, se varmasti välillä myös tarpeen ja sallittua. Tekstiesi perusteella sinulla on kuitenkin mahtava asenne: voimaa muuttaa ne asiat, joita et voi hyväksy, ja voimaa hyväksyä ne, joihin et voit vaikuttaa! Olet varmasti saanut vinkkejä jos jonkinlaisia, mutta oletko koskaan tutustunut mehustamiseen? Olen lukenut siitä paljon hyvää ja myös itse kokenut hyväksi, vaikka lähtökohtaisesti olenkin perusterve. Tsemppiä ja kivaa viikonloppua!

    1. Aika paljon saisi tapahtua, että totaalisesti murtuisi. Onnea on vahva psyyke ja ongelmanratkaisukyky🙂

      Jossain vaiheessa olin hankkimassa mehustinta ja edelleen se on hankintalistalla, kunhan jonain vuonna saa kukkaron kuntoon🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s