Jokaisen oikeus

Olen lihava. Täten en ole oikeutettu puhumaan liikunnasta. Habitus ei tue sitä tarinaa, että liikun ja treenaan aktiivesti. Tänään voisimme kuitenkin hetken teeskennellä, että tämä kirjoitus tulee muodollisesti pätevän ihmisen näppäimiltä. Se on nimittäin niin, että liikunta edelleenkin kuuluu kaikille ja jokainen on oikeutettu sitä harjoittamaan. Yhdelläkään ihmisellä ei ole minkäänlaista oikeutta tuottaa arvioita siitä, kuka saa käydä kuntosalilla tai kuka saa töpöttää trikoissa jumppasalissa. Sellainen on ehdottomasti kiellettyä ja jos ikinä kukaan tulee osoittaamaan arvostelevaa silmää siitä, että myöskin ylipainoiset liikkuvat, niin ilmiantakaa ihmeessä. Aion nimittäin vähän jutella mukavia😀

Liikunta on hieno asia. Se ei ole uhka. Se on mahdollisuus. Se on niin hieno mahdollisuus, että jokaisella pitäisi olla oikeus tuntea sitä kauneutta omassa kehossa, kun sitä saa liikuttaa. Ruoto on tehty liikettä varten, ei moottoriautoilua eikä nysväämistä varten. Toki niillekin on paikkansa, mutta arkiaktiivisuuden tulisi kuulua jokaisen elämään.

Aloittaminen ei ole helppoa. Ei varsinkaan silloin, kun viimeisin muisto liikunnasta on peruskoulun pakkohiihtotunnilta. Ne traumamuistot elävät ikävästi mukana ja monella vaikuttavat myös siihen, että kaikenlainen liikuta saa huutoäänen aikaiseksi heti, kun siitä puhutaan. Sitten tulee se suomalainen syyllisyys, kun ei liiku, vaikka pitäisi. Kysehän ei ole siitä, etteikö ihminen tietäsi liikunnan tarvetta. Kyse on siitä, miten pääsee alkuun ja pysyy siellä valitulla tiellä.

Motivaatio on ihmeellinen asia. Se kantaa viikon tai kuukauden. Sitten tulee menneisyyden möröt ja kaappaavat takaisin sohvalle. Ei se ollutkaan kivaa, yök en tykkää. On niin paljon helpompi tuupata tossut komeroon ja ottaa kaukosäädin hauiskääntöä varten. Se on helppoa. No on varmasti. Onkos se sitten helppoa, että nelikymppisenä ollaan huonoryhtisiä, lonkkaongelmaisia, kiukkuisia ja tympääntyneitä?

Oman hyvinvoinnin eteen pitää tehdä. Niin se vaan on. Mikään ei tule ilmaiseksi. Kaikilla teoilla ja toiminnoilla on seurauksensa. Eikö olisikin hienompaa tehdä sellaisia asioita, jotka ylläpitävät teveyttä ja suorituskykyä?

KYLLÄ!

Pari oivaa vinkkiä lihavalta naiselta❤

1. Aloita maltillisesti. On selvää, ettei se liikunta saa sellaista asemaa elämässä, että sitä voisi jatkaa koko loppuelämänsä, jos lähdetään p*skalla kunnolla maratonille. Eihän se onnistu. Älytön kohkaaminen, vouhottaminen ja sinkoilu vievät vain uupumiseen eikä tällöinkään se liike kanna mihinkään. Mene kävelylle. Kävele ensin 5 minuuttia, seuraavana päivänä 10 minuuttia. Huilaa, lepää ja ota taukoa. Pidennä askelta sen mukaan, mikä on tunnelma. Ihminen oppii uusia temppuja, jos vain toistaa riittävän usein.

2. Älä kuvittele treenaavasi kuin ammattilaiset. Salikortin hankkiminen ei tarkoita sitä, että amatööripohjalta lähdetään vetämään kuusijakoisia ohjelmia ja aamuaerobisia. Ne kisoihin treenaavat saattavat toimia näin, mutta sekin on vain välivaihe. Tee treeneistä sellaisia, että ne ovat käytettävissä koko elämän. Kukaan ei jaksa mouhottaa tuplatreenejä täydellä teholla ympäri vuoden. Ammattilaisetkin pitävät taukoa, väliviikkoja ja treenaavat kevyemmin.

3. Hanki apua. Ei kannata yrittää rikkoa itseä räpeltämisellä. Hyvä valmentaja ohjaa ja opastaa tekniikat, jolloin loukkantumisien riski pienee. Melkein suosittelisin hankkimaan ns. matalan kynnyksen valmentajan. Sellaisen, joka ei ole niin kunnianhimoinen, että pieksee asiakkaan uupumukseen ja pilaa kaiken virhekeskeisyydellä.

4. Rationaalinen tavoitteellisuus. Se kaikkein tärkein asia ja aivan kaikella rakkaudella❤ Kaikkien ei tarvitse olla bikinikisaajia eikä lavakuntoon pääse puolessa vuodessa. Aseta mieluummin sellaiset tavoitteet, jotka kantavat pidemmälle. Suurin tavoite on se, että liikunta tulee osaksi elämää ja se muuttuu vastenmielisestä pakkopuurtamisesta nautinnolliseksi osa-alueeksi arkeen. Se on iso haaste. Siihen saattaa tarvita muutaman perkeleen ja murinan, mutta tiedättekös mitä? Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.

5. Välineurheilu. Tokihan uusi toppi piristää ja antaa kimmoketta liikuntaan. Ilmankin pärjää eikä yhdenkään ihmisen liikunta ole kiinni siitä, onko viimeisen päälle hittivarusteita. Jalka nousee yhtä hyvin himahousuissa ja mukavassa T-paidassa kuin teknisissä varusteissa.

6. Palkitseminen. Ihminen on toki eläin ja elukat ehdollistuvat. Niin myös ihminen. En tosin ole täysin varma, että kannattaako lähteä palkintopullalinjalle. Se palaute liikuntasuorituksesta on jo itsessään niin huikea, että sen pitäisi olla riittävä kannuste. Ehdollistumisessa käy helposti niin, että pienten palkintojen jälkeen tarvitaan isompia aseita ja yhtäkkiä huomaa, että liikkuukin vain sen vuoksi, että saa jotain muuta kuin terveyttä ja hyvinvointia.

7. Ankeuttajille keskisormea. Älä ikinä anna yhdenkään tollon pilata tunnelmaa. Sinä olet niin paljon arvokkaampi kuin keskeneräiset ihmiset, jotka toljottavat toisenlaisia. Heillä on pieni elämä, ei sinulla❤

8. Muista lepo. Yksikään vartalo ei jaksa mennä eteenpäin, jos se ei saa lepoa. Hyvät unet, välipäivät, kehonhuoltoa, riittävästi ravintoa. Se on siinä.

 

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s