Taukotunnelmat, osa I

Treenitaukoa on kestänyt nyt jokusen viikon. En ole laskenut ja siihen on ihan mielenterveydelliset syyt, ettei tuo ajankulu kiinnosta😀 Keskityn mieluummin päivittäisen voinnin seurantaan kuin treenaamattomien päivien laskemiseen. Kaikkein merkittävintä on se, että vointi on kohentunut suhisten. En olisi ikinä ennakkoon uskonut, miten helppoa tämä on ollut ja miten valtavat terveysvaikutukset treenaamattomuudella on ollut. Varauduin valtavaan emotionaaliseen ahdistukseen ja elämänlaadun heikkenemiseen, mutta toisin kävin. Kohta uskallan sanoa voivani paremmin kuin aikoihin❤

Kaikenlaiset epämääräiset kiputuntemukset ovat kadonneet. Hermoston ylikierrokset ovat laantuneet, lihasjumit, nivelturvotukset ja neuropaattiselta tuntuvat kivut ovat historiaa. Mihinkään ei satu. Tuntuu aika omituiselta😀

Koko kehon vallannut kivulias turvotus on kadonnut. Sormet liikkuvat vikkelästi, taivun joka suuntaan, iho ei ole enää repeillyt ja nilkatkin näkyvät taas. Aineenvaihdunta on edelleen olemattoman hentoa, mutta jotain pientä piristystä sielläkin on havaittu, koska turvotus on lähtenyt laskemaan. Pientä toivoa on, että valtava ylipainokin tästä lähtisi vielä ennen kuolemaa sulamaan😀

Lihasmassa on surkastunut. Enää ei ole pulleita olkapäitä eikä turpeaa hauista. On vain veltot raajat roikkumassa sivuilla. Ihmeellistä on se, että sekään ei haittaa. Yleistilan koheneminen tuntuu niin taivaalliselta, että en halua pilata tätä virkeyttä parkumalla pakaroiden perään. Ketään ei oikeasti edes kiinnosta, miltä näyttää. Kaikkia sen sijaan kiinnostaa se, miltä tuntuu. Ihan vain siksi, etten voi olla kirkumatta onnellisuutta ulos ja sehän sitten kyllä kuuluu😀

Pitkästä aikaa elämä tuntuu oikealta. Se tuntuu siltä, että olisin kompuroinut itseni jostain sumupussista ulos ja yhtäkkiä maailmassa on taas värejä ja yksityiskohtia. Kaikki nuhjuaminen ja ujeltaminen vain siksi, etten osannut päästää irti salikortista. En tiedä, oliko junttitreenaaminen tämän arvoista, mutta nyt tiedän ainakin, miltä tuntuu olla arkikunnossa.
Mahtavaa kävellä ulkona, kun verenpaine ei sinkoile eikä sydän pompottele vasemmalle ja oikealle. Upeaa huomata, että verensokeri kiittää sekä runsaasta syömisestä että levosta. Arvot ovat pitkästä aikaa kuin terveellä tytöllä eikä selittämättömiä heilahteluja ole enää ollut pitkään aikaan. Vuosien räpeltämisen jälkeen pystyn nyt jopa hieman ennakoimaan kehon toimintoja. Sekin taito on ollut hukassa, kun mielessä on vain ollut pudotussarjat ja ylätalja.

Edelleenkään en ole lopettanut treenaamista enkä halua sitä kokonaan hyvästellä. Hyvin kevyttä jumppaa olen taukoviikkojen aikana tehnyt, lähinnä mielenterveysfunktiolla. Kuminauhajumppaa, keppivoimistelua, kehonpaino-ojentelua ja pienillä minipainoilla letkeää läpsyttelyä. Semmoista hyvän fiiliksen taukojumppaa. Se ei tapa. Eikä se kyllä vahvista, mutta pitää pään kunnossa kuitenkin.

Näillä tunntelmilla jatketaan. Kenties blogiinkin tulee taas jossain vaiheessa emähelppoja terveysreseptejä. Hieman jo silmä vilkuilee keittiön puolelle, joten ehkä se tästä virkistyy. Kiitos teille, jotka hiljaiselosta huolimatta olette jaksaneet pysyä mukana❤

Facebookissa hengailen päivittäin, samoin Instagramissa. Nähdään siellä❤

2 comments

  1. Ihanaa että olo on pirteämpi! niin se vain on, että terveyttä alkaa arvostaa vasta sitten kun sen on menettänyt (ja saanut paranneltua itsensä!). Kiva postaus, nauratti.😀
    Reseptejä jäänkin sitten odottelemaan, sulla on aina niin hyviä räseptejä, tarpeeks simppeleitä mullekin!

    1. Kiitos palautteesta ❤️ Kyllä tämä terveys tästä voimistuu, Kunhan lössöilee pitkään 😃

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s