Stressiänkyröintiä

Pinna tiukalla. Hermoja raastaa. Ärsyttää, veetuttaa, raivostuttaa. Tiedättekö? Kyllä, se on sitä stressiä. Fucking stressiä! Mikään ei onnistu, kaikki on vaikeaa, kaikki on väärin ja kukaan ei osaa mitään. Itsehän ei tietenkään ole millään muotoa osallinen raivotapahtumiin eikä omalla kiukulla ole mitään tekemistä konfliktien kanssa. Ei, koska stressaantunut ihminen on oikeustoimikelvoton ja täysin irrallaan realiteeteista.

Stressi on ihan syvältä. Se hiipii hyvin usein paikalle niin, että sen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun mopo keulii ja olo on kuin raivottarella. Se on jotenkin omituista, että ihmisen ollessa kiihkeässä tilassa, sitä tulee hakeuduttua ristiriitakohtaamisiin valtavalla voimalla. Mikähän evoluutiossa oikein on mennyt pieleen, että automaattisen rauhoittumisen sijaan mennäänkin perä edellä puuhun ankarasti kiroillen. Luulisi, että olisi mielekkäämpää yrittää rauhoittaa itseään ja elämää kuin hakeutua kohti infarkteja.

Stressaantuneessa tilassa ei osaa ajatella rationaalisesti. Pienetkin pakotteet ja ponnistelut tuntuvat vuorikiipeilyltä. Kauppareissu on kiihkeämielinen eikä se ole yksi tai kaksi kertaa, kun syntyy vihamielinen kohtaaminen jogurttipurkin takia. Hienomotoriset häiriöt kuuluvat olennaisena osana stressitilaan ja jokainen tietää, miltä se tuntuu, kun mikään ei pysy lapasessa ja seinätkin vaihtavat paikkaa ihan pyytämättä. Törmäilyä, sinkoilua, yleistä tumppuilua. Mikään ei onnistu. Ei edes sen onnettoman jogurttirasian poimiminen kylmähyllystä.

Stressin häätämiseen on miljoona ohjetta. Ota hetki itsellesi, nauti ja hengitä. Väritä piirroskuvia, laula ja silitä kissaa. Voi jumalauta hitsiläinen! Mene nyt sitten sanomaan ärjyvälle stressipallolle, että ota mirri kainaloon. Saat selkääsi.

Torjuntakeinoja on syytä työstää silloin, kun keho on vastaanottavainen ja mieliala lempeä. Ennaltaehkäisymielessä voi yrittää harjoitella elämänhallintaa niin, että näitä räyhätiloja ei pääsisi syntymään. Joskus kuitenkin ihminen erehtyy ja psyyke pääsee palamaan niin voimakkaasti, että stressi pääsee päälle. Mikäli niitä taitoja on treenannut etukäteen, niiden tavoittaminen on huomattavasti helpompaa ja itsensä rauhoittaminen onnistunee paremmin. Siitähän stressinhallinnassa on kyse. Itsensä rauhoittamisesta.

Jokaisella on yksilölliset keinot rauhoittumiseen. Yksi tykkää oikeasti silittää kissaa, toinen asettuu piikkimaton päälle, kolmas hautautuu sohvaan kiinni. Tärkeintä on löytää ne omat jutut. Siitähän sitä stressiä syntyy vain lisää, jos joutuu väkisin tekemään jotain sellaista, joka on vastenmielistä.

Olen maailman huonoin stressinsietäjä. Pipo nytkähtää vinoon heti, menetän yöunet, muutun monsteriksi ja kenelläkään ei ole kivaa. Näen vain virheitä ja uhkia. Yön pimeydessä ajatukset laukkaavat, ärisen ja murisen kaikesta. Silloin tiedän, että on syytä kaivaa oman elämänsä mirri kaapista ja aloittaa paijaaminen.

Yksikään lisäravinne tai hifijauhe ei poista niitä tekijöitä elämästä, joista stressaantuu. Sen tietää toivottavasti jokainen. Joskus on kuitenkin ihan kiva saada pinnan pinkeys laskemaan sen verran, että kykenee taas aikuismaiseen ajatteluun. Tilannetajun palauttamiseen suosittelen aminohappoa. Ylivirittyneisyys hiipuu ja rationaalinen ajattelukyky palaa. Keho rauhoittuu ja sisäelimien hätätilanne väistyy.

Vahvat suositus. Kaikille stressiänkyröille🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s