Metaboliamatkalla

Olen 41-vuotias nainen. Näillä kilometreillä tietää sen, että kaikenlaiset affektien saattelemat päätökset ja ratkaisut eivät ole kestäviä eikä itseään kannata kiihdyttää nanosekunnissa yhtään mihinkään suuntaan. Tämä ajatus koskee kaikkia elämän osa-alueita. Niin treenejä, ihmissuhteita kuin omaa kehoakin.

Hetkessä eläminen on upeaa, mutta se on myös samalla uhka. Lähinnä siksi, että vastoinkäymisten edessä saattaa tehdä hetkellisiä hutilointeja, joita sitten myöhemmin katuu. Iän tuomaa viisautta on se, että ennen toimia hengitetään tovi ja katsotaan tilannetta objektiivisesti ja harkiten.

Olen saanut elää hetken omaa unelmaani vatsalihakset kimaltaen ja lenkkitossut viheltäen. Olen saanut pitää hetken kiinni siitä, mitä olen tavoitellut. Pääsin maaliin, josta sitten romahdin jonnekin monen vuoden piinaan. Romahdin siksi, että tein typeriä päätöksiä hetkessä eläen enkä kyennyt tutkimaan itseäni isolla silmällä.

Olin omassa kuplassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin treenit, dieetti ja minä. Me kolme muodostimme maailmankaikkeuden. Tuo kupla puhkesi ja fysiikka romahti. Minä romahdin. Maailmankaikkeus romahti.

Järkyttävästä terveysongelmasta on kontattu pystyasentoon. On menty taaksepäin, sentti eteen ja taas kaaduttu suoraan selälleen. Missään vaiheessa en ole antanut periksi. Aina kun olen ollut kumossa, olen möyrinyt ylös ja kiroillut. Nämä kaikki vaikeusvuodet ovat opettaneet sen, että valtavista virheistä on otettu opiksi ja nöyryys on tarttunut takaraivoon. Senkin olen oppinut, että olen vain yksi pieni ja mitätön rääpäle kaiken suuremman keskellä eikä itsellä ole juurikaan mitään sanottavaa kehon toiminnoille. Keho päättää, en minä.

Viikko sitten astuin vaa’alle. Painonnousu on ollut ihan valtavaa niistä hetkistä, jolloin keho katkesi. Olen huomannut leviävän varren väistämättäkin, mutta en ole käynyt tuijottamassa lukemia. Lähinnä siksi, että elämässä on suurempia murheita kuin sadat grammat.

Viime viikon lukema ei aiheuttanut affekteja. En tehnyt paastopäätöksiä enkä ajatellut treenaavani itseäni hengiltä. Eihän se nyt herrasväki sentään ole kehon vika, että se vinossa. Itse olen tämän kaiken terveyshelvetin aiheuttanut, joten syyllisiä oli turha siinä kilomäärää tuijottaessa etsiä. Minä olen pilannut itseni ja vain minä pystyn itseni korjaamaan.

Olen päättänyt selvittää tämän aineenvaihduntaongelman. Olen päättänyt saada painon laskemaan. Olen asettanut tavoitteen ja haluan sen saavuttaa. Vaikka siihen menisi 12 vuotta, niin periksi ei anneta. Tiedän valtavasti metaboliasta ja painonhallinnasta. Tiedän, ettei kyse ole mistään rakettitieteestä. On vain joku virhe valinnoissa, jota en nyt vielä oikein hahmota.

Tämä on tutkimusmatka. Fysiologiaan ja ravitsemukseen. Lepoon ja rentoutumiseen.

Ps. 1 viikko ja -1kg❤

Hyvä ystävä ja yhteistyökumppani <3

Hyvä ystävä ja yhteistyökumppani❤

One comment

  1. Upea asenne! Jos haluat apuja matkalle, niin Vilho Ahola on guru alalla. Hän voisi löytää sen vinoon menneen kohdan kanssasi. Ainakin Mehiläisessä ottaa vastaan.

    Tsemppiä taistoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s