Irtoliikunta

Käypä hoito-suosituksista löytyy liikuntaosio. Sinänsä oikein hienoa, että liikunnan merkitys on huomioitu kansallisesti ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus urkkia tietoa potilaan liikuntatottumuksista. Tähän asti aihetta on joko vähätelty tai jätetty huomiotta kokonaan. Jotenkin alalla on ollut pitkään sellainen suunta, että potilastyö perustuu sairauskeskeiseen räpläämiseen eikä niinkään ennaltaehkäisyyn tai holistiseen huomioimiseen.

Kaikkein omituisinta on kuitenkin se, että missä vaiheessa evoluutio on heittänyt volttia ja mennyt liikkumisen osalta aivan omaan monttuun. Kaikki kehittyy ja virheistä opitaan sukupolvesta toiseen, mutta elämän leppoistamisesta on tullut näköjään elämän jäykistämistä.

Liikunta on irrallaan arjesta. Aivan kuin oman kehon heiluttaminen olisi jokin ulkopuolinen tapahtuma, erillään kaikesta muusta elämästä. Aktiivisuus ei enää elä päivissä luontevasti.

Ymmärrän toki, että maailma on muuttunut. Tiedän, että 80-luvulla kaikki oli toisin ja blaa-blaa-blaa. Sitä en vain jotenkin käsitä, että mikä meitä ihmisiä vaivaa. Miksi mukavuudenhalusta on tullut päämäärä?

Tämän päivän ihmistä kun ei saa sattua mihinkään eikä mikään saa olla haasteellista. Kaiken täytyy olla koko ajan kivaa ja pienetkin epämukavuustoimet aiheuttavat henkilökohtaisia tsunameja ja heikoksi heittäytymistä. Enkä nyt tarkoita tietenkään, että kipu jotenkin jalostaisi ja vastoinkäymiset veisivät elämänlaatua korkeammalle. Tarkoitan vain sitä, että elämään kuuluu ponnistelut ja parkumiset.

Irtoliikunta on tietysti nollaa parempi. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että arkiaktiivisuudesta tulisi elämäntapa ja oman kehon liikuttaminen olisi palkinto eikä rangaistus. Tässä vaiheessa syytän akkalehtiä siitä ajatuksesta, että jumppaamisesta on tehty rangaistus ja jokainen niitä lehtiä plärännyt tietää varmasti, miten monta tuntia joutuuu steppaamaan, että munkin kalorit kuluvat. Ah, miten kipeä kulma!

Liikuntaa on helppo lisätä. Peruspäivien lomaan saa sievästi askelia, kunhan vain aloittaa itsensä totuttamisen. Tavoitteellinen ehdollistaminen toimii varmasti ja hetken päästä sitä jo huomaa hiihtelevänsä reippaana, ilman minkäänlaisia murinoita. Epämukavasta tulee luonteva osa omaa arkea ja elämää.

Evoluutiolle nyt äkkiä keskisormea! F*ck you ja otetaan uusi suunta. Irtosuorituksista aktiiviseen arkeen. Noin, sehän kuulostaa kampanjalta😀

Evolution_BACK

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s