Salimulkero

Bongasin eilen Iltalehdestä sotanorsutarinan. Riemastuin tietenkin, kuinkas muutenkaan. Halveksin ihmisiä, jotka käyttäytyvät jutussa esiintyvällä tavalla. En edes yritä ymmärtää noin huonoa käytöstä, vaikka muutoin pyrinkin aina tarkastelemaan teemoja ja ilmiöitä objektiivisesti ja eri kulmia kyyläten. Tässä asiassa olen ehdoton.

Salikiusaaminen on sellainen asia, jota ei pidä sallia eikä hyväksyä. Yhdenkään ihmisen tässä maailmassa ei pitäisi joutua kokemaan päänaukomista eikä kuvottavaa nolaamista. On sanomattakin selvää, että ihmisten ulkomuodon arvostelu on törkeää ja niin ala-arvoista käytöstä, että siitä pitäisi antaa välitön ja vakava rangaistus. Yksi tai kaksi lausetta voivat murskata ihmisen niin totaalisesti, että siinä ilkeämielistä tarinaa suusta sylkiessä sen kohteen elämä menee tuhannen palasiksi ja pirstaleiksi.

Emotionaalinen kipu on kovempaa kuin fyysinen. Se saattaa jäytää vuosikymmeniä hartioilla, heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa käpertymistä. Verbaaliset avokämmeniskut eivät katoa välttämättä koskaan ja ne tulevat vaikuttamaan kaikkiin valintoihin ja toimintoihin. Se ei ole vain yksi sotanorsutuhahdus. Se on helvetin paljon enemmän.

Aika usein ylipainoinen ihminen on epävarma. Olo on hauras ja ainoa toive on, että saisi imeytyä salin seiniin ilman, että kukaan huomaisi. Toive siitä, että saisi olla rauhassa ja ilman katseita on todennäköisesti ainoa asia, joka on ajatuksissa, kun pitkän harkinnan jälkeen uskaltautuu salille tai jumpparyhmään. Siinä tilanteessa mulkero iskee. Se tulee kuin haaskalintu paikalle, ottaa arvioivan katseen, ylentää itsensä ja sanoo sen kaikkein rumimman asian. Senkin läski, yök. 

No, se oli sitten siinä. Kiitos ja hei.

Mulkerolle tulee tietenkin hyvä mieli iskusta ja se poistuu rinta kaarella tilanteesta, tyytyväisenä ja ylimielisenä. Mahdollisesti kintereillä kulkee vielä samanhenkinen tai ehkä useampikin. Siis en kestä noita läskejä. Pakko päivittää äkkiä Facebookiin, että salilla oli ihan hirveä sika.

Jessus soikoon ihmiset. Läskiä on maapallolla joka nurkassa, sitä on kaikkialla ja vaikka kuinka jumppaisi ja olisi fitness, niin siltikin kulman takaa tulee joku, jolla on reisissä suhinaa ja vatsassa parit poimut. OMG! Sitä ei pääse pakoon eikä sitä tarvitse pelätä. Ei edes mulkeron. Se ei tartu eikä aiheuta ulkopuoliselle vaurioita. Voi siis hengittää ja kulkea ohi ihan normaalisti. Ei tarvitse puolustautua. Voi olla hiljaa. Pitää olla hiljaa.

Sen sijaan, että tuijottaisi muiden muhkuroita tai tekemisiä, voisi katsastaa vähän sitä omaa elämää ja miettiä, että olisikohan siinä mahdollisesti jonkinlaista viilattavaa. Käytöstapaopinnot ovat todennäköisesti jääneet kesken ja kenties niiden saattamista loppuun voisi harkita. Äidille voisi myös kilauttaa ja kysyä, että onko varhaislapsuudessa opetettu sellaisia asioita kuin moraalikäsitys ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Ihan sellaisia pieniä juttuja siis.

Jos nyt joku jossain päin empii, että kehtaako lähteä liikkumaan ja voiko salille mennä pieruverkkarit jalassa ja ilman meikkiä, niin kyllä kehtaa ja kyllä voi. Yksikään mulkero ei ole sen arvoinen, että jättäisi oman käynnin väliin. Kenelläkään ei ole minkäänlaista velvollisuutta nöyristellä mulkeroiden edessä eikä tuntea epävarmuutta ja surullisuutta❤ Niin ja ainahan sitä voi tuupata kumoon, jos joku rääpäle alkaa aukomaan päätään. Se etu meillä ylipainoisilla on, että fysiikan lakien mukaan massa määrää❤

EDIT: en kannusta ketään väkivaltaan ja toisten tuuppiminen on ihan samanlaista p*rseilyä kuin päänaukominen. Ei siis kannata ottaa kirjoitusta ihan kirjaimellisesti.

Peace and love❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s