Matkakertomus, osa I

Tutkimusmatka oman kehon hormonihyrrään jatkuu. Opin päivittäin uusia asioita sen toiminnasta ja teen merkityksellisiä huomioita. Tämä taival on tolkuttoman pitkä. Mitään äkillisiä ihmeparanemisia on turha odottaa ja jos nopeusajatuksella tähän prosessiin olisi heittäytynyt, olisin taas perä edellä puussa hyvin nopeasti. Päivä kerrallaan, ilman minkäänlaisia ulkonäöllisiä tavoitteita. Haluan vain ja ainoastaan, että keho toimisi edes hennosti normaalisti ja sen poukkoilut olisivat jollain tavalla ennustettavissa.

Sunnuntaina tuli pieni takapakki. Johtuen ikävistä uutisista, joita kuulin ja samalla kun emotionaalinen epävarmuus tuli taloon, katosi yöunet ja olemisesta tuli semistressaavaa. Tiedostin tämän heti. Priorisoin kuitenkin kuormittavuustekijän tärkeämmäksi kuin makrojakauman viilaamisen ja omat tarpeet työntyivät hetkeksi taustalle. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että muutaman päivän ajan olin uneton ja onneton, stressaantunut ja kiukkuinen. Verensokeri oli tuhottoman korkea, ruoka ei maistunut ja kroppa turposi taas tuttuun tapaan niin, että nivelet ovat taas pulleat ja kivuliaat. Orastava aineenvaihdunta sanoi taas heipat ja katosi kaukaisuuteen.

Tuo muutaman päivän nuhjuaminen ei kuitenkaan vaikuta prosessin jatkumiseen. Se ei ollut epäonnistuminen eikä mikään katastrofi. Se oli normaalia elämää. Kaikille ihmisille tulee vaikeuksia ja hetkiä, jolloin ei nyt niin olla nousukiidossa ja tärkeintähän on taas oppia niistäkin hetkistä.  Minä opin sen, että huonounisuus on helvetillinen kehä ja siihen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ikäville uutisille ei myöskään mahda mitään, niitä voi kuitenkin oppia käsittelemään nopeammin eikä ole tarkoitus jäädä maantielle makaamaan.

Tässä metaboliamatkassa on jotenkin niin lohdullista se, että ei tarvitse käsitellä samanaikaisesti ruokariippuvuusteemoja tai tunnesyömisen ongelmia. Arjen valinnat kun ovat lähtökohtaisesti loistavia eikä suhde syömiseen ole ongelmallista. En kärsi minkäänlaisista himoista, tahtojen taisteluista enkä joudu stressaantumaan siitä, että mitä saa syödä ja mitä ei. Ne kaikki tuntemukset ja toimet on käsitelty jo vuosia sitten, jolloin aloitin terveystietoisen elämän ja hyvästelin sen vanhan ja turmiollisen ähkimisen.

Syöminen on helppoa. Se on luontevaa, vaivatonta enkä kuluta energiaani kaikenlaiseen rallatteluun ja himohyrinöihin. Olo on vapautunut ja kepeä. Matkan tarkoitus on hinkuttaa pilkkua aineenvaihduntaorientoituneesti ja hyvällä fiiliksellä. Kiukulla kun ei synny kuin kamalaa jälkeä🙂

Tähän mennessä olen oppinut jo jotain. Tässä vaiheessa on tarpeellista korostaa sitä, että havainnot ovat vain ja ainoastaan minun kokemuksia, ne eivät välttämättä toimi kenelläkään muulla eikä kenenkään pidä tehdä johtopäätöksiä tai minkäänlaisia oletuksia näistä huomioista. Olen aivan uniikki yksilö sairauksieni kanssa eikä kenelläkään ole minkäänlaista tuntumaa siihen, minkälaista hienosäätöä koko elämä on. Siltikin haluan tuoda näitä asioita esiin, jos edes nanosekunnin ajan niistä olisi jotain lohtua tai virikettä jollekin muulle🙂

Stressi, uni, tunnesäätely

Elämän tulisi olla kuin oppikirjasta. Leppoisaa, hiljaista ja rauhanomaista. Ei poikkeamia. Tietenkään kukaan ei voi elää vakuumissa ja väistämättä tulee ontumisia eteen. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa ja tietää omat heikkoudet ja tarttua niihin välittömästi.

Unen merkitystä ei voi korostaa koskaan liikaa. Se palauttaa, voimistaa ja rentouttaa. Stressin välttäminen kokonaan on mahdotonta, mutta ainakin sitä voi opetella hallitsemaan niin, ettei hormonit heilu ja aiheuta verenpaineen heittelyä ja sydäntuntemuksia. Kaikki fokus siihen, että tunteet eivät vie naista, vaan nainen määrää tahdin😀

Säännöllinen syöminen

Perushuttua, mutta niin helposti unohdettavissa. Johtuen lähinnä siitä, että se ruoka ei ole ensimmäinen asia elämässä, joten kaikki muu melkein menee aina ohi. Toisekseen näläntunne on ollut vuosia hukassa, joten sekään ei herätä siihen, että olisi ateria-aika. Lisäksi kupu ei vedä samalla tahdilla kuin terveellä ja joskus esimerkiksi aamukahvi saattaa velloa vatsassa pitkälle päivään eikä siinä yksinkertaisesti pysty syömään mitään, kun olo on ähkyn tunkkainen.

Siltikin voin paremmin, kun syön säännöllisesti. Jotenkin tuntuu, että vessassa saa pomppia useammin ja ajoittain on jopa ollut viime viikkoina näläntunnetta. Se kertoo siitä, että on toimittu oikein❤

Rauhanomainen liikunta

Verensokeri rakastaa aerobista liikehdintää. Se tykkää pitkäkestoisestä kävelystä, fillaroinnista, crossarin sutkuttamisesta ja hyvinä päivinä se peukuttaa myös intervellirykäyksiä. Bodaamisesta se ei pidä. Olkapään vuoksi punkerobodaustreenit ovat olleet jäähyllä yli kolme viikkoa ja se on kyllä näkynyt verensokerimittauksissa. Surullista, mutta tauti ei tykkää äijätreenaamisesta. Kokonaan en lihasharjoittelua suostu lopettamaan, mutta määrällisesti on vähennettävä. Kolme bodaustreeniä lienee maksimi, johon keho taipuu. Muutoinhan sitä voi silti loikkia aerobista verensokerin ehdoilla eikä liikkumista tarvitse siinä mielessä rajoittaa. Vain vähän muokata.

Makrojakauma

Tarkempaa määritelmää en tässä nyt avaa, mutta olen huomannut sen, että rasvansaanti on ollut suhteessa hiilihydraatteihin liiallista. Diabeteksen vuoksi en voi vedellä 300 grammaa hiilaria päivässä, koska on aivan mielenvikaista tuupata ampullitolkulla insuliinia kehoon, kun kroppa ei sitä siedä ja insuliinista tulee huono olo. Minkäänlaista karppaamista en kuitenkaan noudata enää ikinä, mutta grammojen kanssa on ollut säätöä ja edelleenkin mennään hiilaripitoisella setillä. Määrät vaihtelevat päiväkohtaisesti, joudun huomioimaan oman vireystilan, voimattomuuden tunnelmat, treenit, yöunet, kuukautiskierron ja tähdistön asennon. Ei ole siis yksinkertaista eikä yhtä ohjetta, jolla voisi mennä tasaisesti.

Proteiiniakaan ei voi munuaisen vuoksi vedellä tolkuttomasti, joten siihenkin on tehty muutoksia. Rasvan kanssa täytyy myös olla tarkka, jotta sitä tulee riittävästi, mutta ei liiallisesti kuitenkaan.

Vesi

Perusterve ihminen voi nauttia vettä huomattavasti rennommin kuin hormonimirkku. Tämänkin kanssa on melkoista kikkailua, ettei sitä tule litkittyä liikaa. Yleisestihän ajatellaan, että se ylimääräinen tulee kehosta ulos, mutta vammaisella tämäkään ei ihan toimi niin. Liiallinen vedenjuonti voi tarkoittaa sitä, että joko lorotan kaliumit kehosta ulos ja saan rytmihäiriöitä tai sitten se neste kertyy kroppaan niin, että iho repeilee ja joka paikkaan sattuu. Ei voi tietää ikinä kumpaan suuntaan mennään.

En hikoile, joten siinä mielessä ei tarvitse suhteuttaa nestemäärää siihen, mitä kehosta poistuu hikoilemalla. Parhaimmaksi olen havainnut sen, että juon pitkin päivää kohtuullisesti. En lomota puolta litraa kerralla, vaan suosin vedensaannissakin säännöllisyyttä. Määrällisesti tuntuu, että maksimi on 2.5 litraa.

Rauta

Kenenkään keho ei toimi ilman riittävää rautaa. Ei terveen eikä varsinkaan kilpirauhasvauroisen. Käytän kuuriluonteisesti rautavalmistetta ja tankkaan aina säännöllisesti muutaman viikon ajan. Tämä tuntuu toimivan sekä labra-arvojen että yleisvoinnin mukaan.

Solgarin rauta on sopinut itselle ja sillä teen näitä tankkauksia.

Suolisto ja ruokavalio

Mikään ruoka-aine ei tietenkään imeydy suolistosta, jossa on hätätilanne menossa. Sen myös tuntee melkoisena mylläyksenä, jos sillä alueella on jonkinlaista virhettä. Suoliston hyvinvointi on kaikkein tärkein asia ja sen paijaaminen on äärimmäisen iso asia.

Käytössä on tällä hetkellä boulardii, gluteeniton ruokavalio ( ollut jo vuosia ) ja glutamiini. Maitoa välttelen myös, lähinnä siksi, että suolisto mouruaa aika nopeasti maitoa vastaan, joten se tuntuu paremmalta olla ilman. Hera ei ole aiheuttanut ainakaan toistaiseksi myllytystä, joten se on oikeastaan ainoa maitotuote, joka on aktiivikäytössä. En kuitenkaan ole ehdoton maidon kanssa ja jos nyt jossain on tarjolla maidollinen ateria, niin en mylvi asiasta.

Sokeri tuntuu olevan aivan turmiollista. En nyt juurikaan sitä käytä arjessa, mutta satunnaiset sokerisuklaan puputtamiset näkyvät ja tuntuvat kehossa heti. Olo on välittömästi turvonnut, huonovointinen ja kaikin puolin kökkö, joten en näe järkeä siinä, että viettäisin aikaa irtokarkkisäkkien kanssa. Tämäkään ei tosin ole niin ehdoton asia. Voin ottaa juhlahetkessä sokerilla kuorrutettua tuotetta, en vaadi huomiota asian suhteen. Tiedän vain sen, että se ei edistä tätä metaboliamatkaa.

12651288_1030738233630925_6875246596157237629_n

Tässä tämän aamun ateria. Kasviksia, neljä valkuaista, yksi keltuainen, ketsuppia ( shit, siinä on sokeria😀 ), pieni omena ja puolikas banaani. 

Tavanomaista ja riittävää ravintoa. Ei kikkailua, ei hifistelyä, ei paastoa, ei ismiajattelua. Helppoa ja normaalia ruokaa. Näillä mennään ja hyvältä tuntuu🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s