Punkerodieetti

Tässä on nyt menossa pienimuotoinen projekti. Ensin mietin, että annanko sille nimen ja ”julkisuuden” vai ähellänkö ihan itsekseni. Päädyin siihen, että miksi ihmeessä pitäisi pihdata tapahtumia, kun muutoinkin olen blogissa jakanut hyvinkin henkilökohtaisia terveysasioita. Siitähän tässäkin on kyse. Terveydestä ❤

Olen nyt viidettä viikkoa dieetillä. Halusin ottaa käyttöön tuon termin, koska se edustaa itselleni projektia, jolla on alku, keskivaihe ja loppu. Kyseessä kun ei ole mikään elämäntapamuutos, ainoastaan pelkkä dieetti. Olen tehnyt aikoinaan, mahdollisesti noin 10 vuotta sitten, elämänmuutoksen ja käynyt silloin läpi totaalisen remontin niin lautasella kuin liikunnassakin. Tuon prosessin saatoin aikoinaan loppuun ja tähän dieettiin ei nyt liity minkäänlaisia muutostarpeita tai emotionaalisia työstötehtäviä. Ne on jo hoidettu vuosia sitten.

Mahdollisesti juuri siksi kaikki on helppoa. En ole kärsinyt ruokahimoista enää vuosikausiin, joten en ole joutunut tämän projektin kanssa kitumaan ja kieltäytymään mistään. Tai no, suklaan hylkäsin totaalisesti ja ilmankin näköjään pärjää 😀 Tämä dieetti sisältää reipasta syömistä, maltillista liikuntaa, kehon signaalien huomioimista, nukkumista ja leppoisaa chillailua. Hyvin tylsää ja maltillista menoa siis 😀 Ei kikkailuja eikä salaisuuksia.

Ongelmahan tässä on ollut viime vuodet onneton aineenvaihdunta. Sössin sen huolella solmuun 2012, jolloin jo hoikasta varresta lähdin pöllöajatukseen, että nyt tiristetään tamma viimeisen päälle rasvattomaan kuntoon. Kaikki meni niin persiilleen kuin vain voi mennä ja emäjunttina ihmisenä en suostunut taipumaan kehon lepopyyntöihin. Kesti siis useamman vuoden, että ymmärsin asettaa levon ja lössöilyn etusijalle ja antaa kropalle oikeasti sitä sen vaatimaa lepoa. Viime marraskuussa tuntui siltä, että erinäiset hermosto-ongelmat ja kehon tunkkaisuus alkoi hiljalleen hiipua ja silloin syntyi ajatus, että olisikohan vielä mahdollista saada aineenvaihdunta takaisin.

Kilpirauhasen räjähtämisen ja massiivisten ylikuntojen jälkeen kroppa paisui pullataikinan lailla 30 kiloa. Kannoin monta vuotta ylipainoa mukanani. Kannan edelleen ja siksi tämä projekti käynnistyikin. Monta vuotta kun olin mennyt melkoisilla miinuskaloreilla, suurin haaste oli lisätä hiljalleen energiansaantia. Joulukuussa aloitin tietoisesti lisäämään energiaa. Noin 100 kcal per viikko ja maltillisesti. Kroppa ei tykännyt yhtään, paino nousi. Olin kuitenkin täysin vakuuttunut, että olen oikealla tiellä ja keho tarvitsee rakkauden lisäksi ruokaa 😀 Helmikuun alkuun asti tätä reilumpaa syömistä kesti ja kun keho näytti peukkua, alkoi sitten tämä varsinainen projekti.

Viides viikko ja painoa on pudonnut nyt 6.4 kiloa. Se on aivan järjetön tulos ja onhan se ihan älytöntä, että monen vuoden tukkoisuuden jälkeen tulee hentoa hikeä ja vessaloikkaamisia. Sellainen kireä pöhötys on nyt poistunut ja olo on energisen virkeä. Rasvaprosentti kun on kovin korkea, niin pudotettavaa on vielä rutkasti. Tavoitteena ei ole päästä 17 % rasvoihin. Tavoite on saada aineenvaihdunta toimimaan ja päästä terveydelle haitallisesta rasvamassasta eroon. Hyvin maltilliset ajatukset siis.

Ruokalautasella näkyy reilusti rehuja. Siellä näkyy myös hiilihydraatteja verensokerin ehdoilla, siellä on kiiltäväpintaista rasvaa, bodaajan proteiinia ja siellä on erityisesti riittävästi kaikkea. Makrojaukauma on hyvin henkilökohtainen ja vaihtelen sitä päivittäisen tarpeen mukaan. Tuo diabetes kun sanelee kaikki ehdot ja sen mukaan on mentävä hyvin nöyränä ja hiljaisena.

En noudata mitään ”ohjelmaa” tai kenenkään muun laatimaa listaa. Olen omatoiminen, melko taitava ja tietoakin ravintoaineista on kohtuullisesti, joten osaan laatia itselleni monipuolisen ja juuri niihin omiin tarpeisiin toimivan järjestelmän. Kukaan ulkopuolinen kun ei voi tietää kehon hormonitoimintoja, verensokerin heilumisia, rasitustilaa, hermostohumppaa, yöunien määrää, sitä, tätä ja tuota. Paletti on kasassa itsellä ja hyvin näyttää nyt toimivan 🙂

Liikun maltillisesti. Täysin kehon ja vireystilan ehdoilla. Uupuneena en paisko rautaa enkä sössötä aerobisen kanssa. Sen olen tässä vuosien saatossa nyt vihdoin oppinut, että keho käskee ja minä vain vikisen sen tahdissa. Treenejä tulee keskimäärin kolme viikkoon ja jos vointi sallii, niin sutkutan yhden aerobisen siihen päälle. Hyötyliikuntaa kertyy työmatkakävelyn ja koiran lenkittämisen kautta. En enää pidä tärkeänä sitä, että salille on pakko päästä. Ajattelen enemmänkin, että sinne on mahdollisuus mennä ja jokainen treenikerta on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä sitä, mitä niin kovasti rakastaa.

Nämä menneet viikot ovat opettaneet valtavasti. Joskus on ollut tuskaista, kun aterioita tulee koko ajan, mutta palaute siitä, että on syönyt valtavasti, on niin mahtava, että se antaa intoa jatkaa sen sijaan, että skippaisi ruoka-aikoja. Perusluonne kun on vielä niin periksiantamaton, että pienen jumputuksen jälkeen haarukka liikkuu aina livakasti, koska olen päättänyt selvittää metaboliasotkuni. Ihan itse kun ne on järjestetty, niin ihan itse ne myös siivotaan.

Hyvältä tuntuu ja pitkästä aikaa olo on toiveikas oman kehon suhteen. Tervetuloa energisyys ja elinvoima ❤

17103774_1304268726283144_1177017958776958450_n

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s