nonpaleo

Perhepizza

Lapset palasivat hiihtolomalta kotiin. Sen kunniaksi pelattiin huonolla menestyksellä lautapeliä ja syötiin pizzaa. Tärkeä perhehetki kaikille. Vaikkakin emon heikkohermoisuus tuli taas esiin pelitilanteessa ja hyvin kypsästi peli päättyi kiljumiseen, ilta oli oikein mukava 😀

Pizzapohja tehtiin syksyn ajatuksella. Päällystö oli rakennettava niistä aineista, jotka kaapista tuli käteen. Kuka sitä nyt lauantaisin haluaa käydä ruuhkakaupassa. Hieman muokkasin pohjaa ja palautteen perusteella se oli ehdottomasti parhain pohja. Täytteistä tuli sitten murinaa, mutta ei puhuta niistä 🙂

  • puolikas kukkakaali
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl O-jauhoa
  • 1 dl turkkilaista luomujogurttia
  • 1 dl juustoraastetta
  • ripaus suolaa

Höyrytä kukkista hetki. Survo sauvasekottimella silkinhienoksi. Sekoita kaikki aineet, levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Ohje sopii juuri yhdelle pellille. Paista uunin keskitasossa puolisen tuntia. Asteita taisi olla karvan alle 200. Tämä kaveri jäähtyi tunnin verran pellillä ihan vain unohduksen vuoksi. Tomaattikastikkeen virkaa toimitti Lidlin luomuketsuppi ( ilolaulu sokerille ❤ ) ja lihaosuus paikattiin jämillä. Kasviksia esittivät vihreä paprika ja sipuli. Päälle tietenkin juustoraastetta. Eihän pizza ole mitään ilman juustoa 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dieettiä ja pizzaa

Postaus on suunnattu lähinnä karppitovereille. Paleoon tämä ei nyt liity juuri mitenkään. Silmät siis kiinni, jos juustoraaste ahdistaa 🙂

Intron jälkeen itse asiaan. Tässä on nyt menossa pienimuotoinen dieetti, johon ei hiilihydraatit kuulu kuin ohikiitävällä esiintymisellä. Dieettinimitys siksi, että tämä on rajallinen ajanjakso. Elämäntapa on edelleen paleo, dieetti taas tulee ja menee. Ja miksi näin? Siksi, että olen vetänyt pienen bulkkikauden ja saanut terveyteni takaisin. Nyt voin sitten menettää sen taas haaveilemalla farkkukunnosta 😀 Tavoitteeni on saada hieman rasvaa alas ja mahtua kaapissa odottaviin farkkuihin, jotka ovat olleet ilohousut pitkään. Nyt ne eivät mene ylös asti. Mitään extremeä en vedä enkä kokeile, vain ja ainoastaan olen vähentänyt hiilareita ja tutkailen, onko sillä kaventavaa vaikutusta. Jos ei ole, niin sitten ei voi mitään. Ei siis sen suurempia kuntotavoitteita. Kunhan terveys säilyy ja olo on hyvä.

Karppaamista tai sen alalajeja en ole enää vuosiin harrastanut. Joskus terveysherätyksen alkuaikoina laihdutin kotiäitikilot karppaamalla ja sitten siirryin paleolle, kun treenaamisesta tuli kiihkeämpää. Hyvä hiilarimäärä tuntuu olevan jossain 100g tietämillä, nyt mennään puolella siitä. Hiilareiden grammamäärät tulevat automaattisesti selkäytimestä, koska niitä on vuosikaudet laskettu diabeteksen vuoksi. Mitään taulukkoja en pidä enkä tee elämästä millään muotoa vaikeaa. Se kun ei oikeasti ole sitä 🙂

Tämä pizza syntyi lapsilähtöisesti. Aina ei voi olla meganiuho eikä ikävä äiti. Pizza on ihan ok joskus, etenkin silloin, kun sen tekee viljattomana. Perinteinen pizzaraaste ei nyt varsinaisesti ole viitekehyksen mukainen, mutta sen verran löysäsin pipoa, että busailin varsin maukkaan päivällisen koko perheelle. Lapset kiittivät ja sehän on elämässä tärkeintä ❤

Ohje on pelkälle pohjalle, jokainen voi muotoilla täytteet oman intohimon mukaisesti. Yllykkeen tähän kukkakaalipohjaan sain jostain blogista enkä tietenkään enää muista, mikä se oli. Terveisiä ja anteeksi, jos joku tunnistaa 🙂

  • 500g kukkakaalia
  • 2 luomumunaa
  • 3 dl juustoraastetta
  • suolaa sopivasti

Höyrytä kukkikset semipehmeiksi. Survo sauvasekottimella tasaiseksi massaksi. Lisää mukaan munat, juustoraaste ja suola. Sekoita tasakoosteiseksi. Levitä leivinpaperin päälle, paista puolisen tuntia 200 asteessa. Ota pohja pois uunista, lisää tomaattimurska ja halutut täytteet. Sitten takaisin uuniin ja se on siinä.

Yllättävän pitkään kesti pohjan kypsyminen. Kehittely jatkuu ja varmaankin jollain muotoa tulen muokkaamaan ohjetta jatkossa. Maku oli nautraali, kukkis ei maistunut täytteiden ansiosta yhtään läpi ja koostumus oli kiitettävä. Rapeampi olisi saanut olla, joten siihen huomio seuraavassa kokkailussa 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juustokakku a’la Fanni

Esitietietona se, että tämä kakku sisältää sokeria ja lehmäaineita. Gluteeniton se kuitenkin on ja kaikkein tärkeintä tässä ohjeessa on se, että rakas ja ainoa tyttäreni on sen ihan itse tehnyt. Mielettömän hieno tuotos 10-vuotiaalta. Kiitos elämäni tärkeimmälle naisvauvalle ❤

Pohja:

  • 100g luomuvoita
  • vajaa 0.5 dl sokeria ( ruoko on parempi kuin perus )
  • 1 luomumuna
  • 1 dl riisijauhoa
  • 1 dl mantelijauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

  • 2 luomumunaa
  • 0.5 dl sokeria
  • 200g maustamatonta tuorejuustoa
  • 150g creme fraishea
  • yhden sitruunan mehu
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 2 tl vaniljasokeria

Pohja tehdään kuulemma niin, että ensin vaahdotetaan voi ja sokeri. Sitten lisätään muna ja muut aineet. Pohja laitetaan odottamaan 23 senttiseen irtopohjavuokaan, joka on voideltu voilla ja vuorattu kookoshiutaleilla. Täyteosiossa vatkataan ensin munat ja sokeri, muut aineet sekoitetaan toisessa kipossa ja lisätään sitten sinne muna-sokerivaahdon sekaan. Täytekomeus pohjan päälle ja uuniin 175 asteeseen ja paistoaikaa noin 40-45 minuuttia. Kun kakku otetaan kauniina uunista ulos, sen päälle heitellään lapsen kourallinen hasselpähkinärouhetta.

Annetaan jäähtyä hetken ja sitten tarjoiluun ehdottomasti itsepoimittuja vadelmia. Sopivat leipurin mukaan hienosti yhteen ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipuri itse ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tomin keittiössä

Eilisen lössöilypäivän huipennuksena tuijottelin läppäriltä erinäisiä kokkausohjelmia ja eksyin Tomin keittiöön. Nälättäviä tuotoksia ja etenkin lihapullat kiinnostivat siinä määrin, että oli pakko pistää kauhat heilumaan. Melkein samalla ohjeella mentiin, vain korppujauhot vaihtuivat mantelijauheeseen. Juustopuuhat nyt eivät varsinaisesti kuulu paleoon, joten vähän sivuraiteilla suhaillaan. Annetaan se nyt kuitenkin anteeksi itselle sekä lähiverkostolle. Pullat olivat supersettiä anyway 🙂

  • 400g luomulehmää
  • 1 dl Pirkan luomulaatuista tomaattimurskaa
  • 1 dl kermaa
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl silputtuja jalapenoja
  • 5 rkl mantelijauhetta
  • 1 dl mozzarellaraastetta
  • 1 luomumuna
  • Tuoretta basilikaa pari kourallista
  • Suolaa ja pippuria
Kuullota sipulit tomaattimurskassa. Anna hetki jäähtyä ja sekoita muut aineet. Muotoile ihquja palloja ja asettele uunivuokaan. 

Tomaattisoosi:
  • 2 dl tomaattimurskaa
  • 1 dl tomaattipyrettä
  • 1 rkl kotimaista luomuhunajaa
  • Basilika, suolaa ja pippuria
Sekoita hetki kaikkia pannulla. Ei muuta 🙂 Asettele soosi pulleroiden päälle ja loput mozzarellapussista. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. 

*                    *                    *                    *                    *                    *                    *                    *
Entäs se lisuke sitten. No saman miehen keittiöstä senkin pöllin ja epäpaleon mukaisesti lehmän fetaa. Melkein liian helppoa ja liian yksinkertaista.
  • Kokonainen kurkku
  • Paketti fetaa
  • Sitruunan mehua ja kuorta mielen mukaan
  • 1 rkl kotimaista luomuhunajaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • Pippuria


Mun mysli

Paleoniuhottajat, silmät kiinni! Nyt puhutaan kaurasta. Tai oikeastaan myslistä, joka valmistui omassa uunissa. Ihana, aivan fantastinen tuotos. Kosiolaulut raikaa taas, kun ilo on ylimmillään. Ilman paleopipoa 😉

  • ½ dl kookosöljyä
  • 2 dl kaurahiutaleita ( gluteeniton! )
  • ½ tl luomukanelia
  • ½ tl jauhettua inkivääriä
  • 1 rkl kotimaista luomuhunajaa
  • 1½ dl rakkausmarjoja
  • 7 kuivattua aprikoosia ( se on kuulkaa tarkka määrä )
  • 2 rkl auringonkukansiemeniä
  • Ripaus suolaa
Lämmitä kookosöljy lempeästi juoksevaksi. Lisää silputut aprikoosit ja muut aineet. Sekoita ja heitä hämmennys uunipellille. Anna 150 asteen lempeä ja lämpöä noin puolisen tuntia.
Rakkausmarjat
Kaurakaveri
Ennen lämmintä lempeä
Lemmiskelyn jälkeen
Herkkua purkissa

Mysli tuli taloon

Olin eilen terveyskuningatar Paula Heinosen luennolla ja siinä ravintopapatuksen ohella hän mainosti sponsorinsa myslipakettia. Omassa talossa ei ole ollut mysliä vuosikausiin ja jostain syystä jäin miettimään, miltä se maistuisi. Kaasutin kauppaan esityksen jälkeen ja haahuilin murohyllyllä. Varsinainen epämukavuusalue ja tuli melkein ohut ahdistus siinä seistessä. Löysin kuitenkin gluteenittoman tuotteen, jonka kelpuutin. Provena muutti meille.


Kaura on kiinnostanut jo pidemmän aikaa ja muutaman kerran olen syönyt jopa kaurapuuroa kesän aikana. Jostain se kai kertoo, että tekee mieli. En tosin tiedä vielä, mistä eikä sillä kai nyt niin suurta merkitystä ole. Mysli tai kaurapuuro ei tule arkiseksi kaveriksi kuitenkaan, mutta satunnaistuttavuutena varmaankin ihan ok 🙂

  • 2 dl pakastemustikoita
  • 1 dl chiahyytelöä
  • ½ rkl  mehiläisen siitepölyä
  • Mulperimarjoja vapautuneesti
  • Mysliä avokämmenellä


Munat, parsat ja paha peruna

Todennäköisesti olen muuttumassa sohvaperunaksi, koska vuosien hiljaiselon jälkeen heitin potut kattilaan ja keitin iltapalaksi laumalle. Isukki toimitti kaikessa herkkyydessä rekkakuormallisen oman maan tuotoksia ja osoittaakseni nöyrää kiitollisuutta, pistin luomuperunat porisemaan. Kerran vuosituhannessa jos yhden perunan nauttii, niin tuskin siitä nyt maailmanloppua tulee. Ja jos tulee, niin kovasti anteeksi 🙂

Peruna on kaikessa tärkkelyshuuruissaan tarpeeksi paha diabeetikolle, joten maksimoin kurjuuden vielä sillä, että lurautin purkillisen kermaa kastikkeeksi. Sanomista siitä tulee tietenkin, mutta ei jaksa nyt kuunnella kehon narinaa ja mahan mulinaa. Syödään ja ollaan onnellisia.

  • Sipulia paljon tai vähän
  • Paketillinen huonomaineista palvikinkkua
  • Kotimaista parsaa
  • Keitettyjä luomumunia
  • Kermaa
  • Voita paistamiseen
  • Suolaa ja pippuria
Paista parsaa ja sipulia tovi, lisää silputtu kinkku ja kerma. Anna kiehua pari minuuttia kasaan ja lopuksi keitetyt muna hellästi sekaan. Aikaa meni taas sen haukottelun verran ja koko perhe sai reipasta ruokaa. Ei niin kovin paleoliittista, mutta so what. Pipot nurkkaan joskus 🙂



Ei yhtään mun juttu

Johanna kävi menneisyydessä. Kuvasta ja ajatuksesta innostuneena kävin itsekin. Terveisiä ja samoilla ajatuksilla mentiin 🙂 Väsytti ja lötkötytti. Kenties jonkinmoinen verensokeripiikki tai joku muu muistutus siitä, ettei puuropuuhat ole tämän eukon hommia. Eikä kyllä raejuustokaan. Ei edes luomuna. 


Piti kuitenkin kokeilla, jotta voi taas huomenna iloita siitä, että munakas on enemmän se oma juttu. Puuroaineena käytin Puuppolan tilan hiutaleita ja kostoksi universumille ostin myös saman firman kokonaisia kauraryynejä. Niistä voisi uunipuuron joku päivä jälkikasvulle tuottaa. Tai sitten syötän vieraille. Jos nyt sattuu joku joskus piipahtamaan 🙂

Ankean harmaata. Sitä se oli 4 vuotta sitten ja on näköjään edelleen. Jotain pysyvää sentään tässä maailmassa 🙂

Hotelli kotona

Yritin eilen karata ulkomaille. Se epäonnistui ja jouduin viettämään yön kotiolosuhteissa. Aamulla kaipasin hotellimajoituksen aamiaistarjontaa ja koska olin kotona ilman minkäänlaisia tarveaineita, niin pengoin kaapit ja pakastimet. Melkein onnistuin taikomaan siedettävän brunssin. Ei ihan hotellitasoa eikä ihan paleoliittistakaan, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin. Eväät ajoivat tarkoituksensa ja kupu täyttyi. Se kai muistaakseni syömisessä oli tärkeintä 😉


Ensin väänsin jauhelihapiirakan ja sitten kaadoin pakastemustikat lautaselle. Siinä se sitten olikin suurin piirtein. Himahotellin tarjonta 🙂

  • 150g paistettua ja maustettua luomulihaa, feat. sipuli
  • Pätkä raikasta sipulia
  • Lisää maustetta
  • 3 luomumunaa
  • 2 dl luomumaitoa
  • ½ dl mantelijauhetta
  • Paprikaa
Anna mantelijauheen levätä hetken aikaa maidossa. Ei se mihinkään siitä turpoa, mutta teeskennellään niin. Sekoita muut aineet, kaada massa pikkuruiseen uuniastiaan ja paista 180 astetta ainakin puolisen tuntia. Jos sattuisi olemaan juustoraastetta, niin sehän sopisi vallan mainiosti tuohon päälle 🙂
Uuniin menossa
Uunista tulossa
Himahotellin kokonaisuus. Turkkilaista luomujogurttia, viime kesän mustikoita, rehuja, mutakakkua, pähkinä-rusina-mantelisekoitusta ja mulkeropiirakkaa. 

Jälkipääsiäinen

Pakkopyhävihaajana kieltäydyin pääsiäisen vietosta. Jo senkin vuoksi, että sain luvan olla pitkät päivät töissä ja lapsettomana. Ei siis ollut tarvetta lahdata lampaita eikä piilotella munia. Myöhäisherännäisenä ajattelin tehdä pääsiäishenkisen rahkan tänään ja voi hyvää päivää, miten maukasta se oli. Melkein ihastuin pääsiäisajatukseen. Tuotos on tietenkin aivan epäluolamainen. Satunnaisherkkuna kuitenkin käypää osastoa ja siksi sen tänne talletan. Niuholuutaiset voivat ummistaa silmänsä tässä kohtaa. After Easter, täältä tullaan!

  • 1 purkki luomulaatuista rahkaa 
  • 2 dl luomukermaa ( tavallinen pilaa tietenkin kaiken… )
  • 1 luomusitruuna
  • ½ dl mantelirouhetta
  • 1 dl luomurusinoita
  • vastapuristettua appelsiinimehua
  • vaniljasteviaa 
Liota rusinoita monta tuntia appelsiinimehussa. Niin kauan, että pullistuvat ja saavat muikean maun. Vatkaa kerma, sekoita rahka, pulleat rusinat, mantelirouhe sekä sitruunan kuorta maun mukaan. Lopuksi tietenkin itse hedelmäliha mukaan ja tarvittaessa vaniljasteviaa, jos lähtee ikenet lentoon. Aika hauska yhdistelmä tuo makeus ja kirpeys. Mantelirouhe tarjoilee rakennetta ja maitotuotteet puolestaan vatsaoireita. Olkoon jälkipääsiäinen kuitenkin sen arvoinen 🙂

The kahvi
Kaiken syntisyyden lisäksi ostin tänään hävyttömän hyvää kahvia. Kilohinta oli vähän enemmän kuin Ikean tuotoksilla, mutta maku oli sijoituksen arvoinen. Ei tästä nyt konkurssia syntynyt onneksi. Jamaican Blue Mountain on nyt uusi musta. Amen! 🙂