pizza

Perhepizza

Lapset palasivat hiihtolomalta kotiin. Sen kunniaksi pelattiin huonolla menestyksellä lautapeliä ja syötiin pizzaa. Tärkeä perhehetki kaikille. Vaikkakin emon heikkohermoisuus tuli taas esiin pelitilanteessa ja hyvin kypsästi peli päättyi kiljumiseen, ilta oli oikein mukava 😀

Pizzapohja tehtiin syksyn ajatuksella. Päällystö oli rakennettava niistä aineista, jotka kaapista tuli käteen. Kuka sitä nyt lauantaisin haluaa käydä ruuhkakaupassa. Hieman muokkasin pohjaa ja palautteen perusteella se oli ehdottomasti parhain pohja. Täytteistä tuli sitten murinaa, mutta ei puhuta niistä 🙂

  • puolikas kukkakaali
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl O-jauhoa
  • 1 dl turkkilaista luomujogurttia
  • 1 dl juustoraastetta
  • ripaus suolaa

Höyrytä kukkista hetki. Survo sauvasekottimella silkinhienoksi. Sekoita kaikki aineet, levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Ohje sopii juuri yhdelle pellille. Paista uunin keskitasossa puolisen tuntia. Asteita taisi olla karvan alle 200. Tämä kaveri jäähtyi tunnin verran pellillä ihan vain unohduksen vuoksi. Tomaattikastikkeen virkaa toimitti Lidlin luomuketsuppi ( ilolaulu sokerille ❤ ) ja lihaosuus paikattiin jämillä. Kasviksia esittivät vihreä paprika ja sipuli. Päälle tietenkin juustoraastetta. Eihän pizza ole mitään ilman juustoa 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Dieettiä ja pizzaa

Postaus on suunnattu lähinnä karppitovereille. Paleoon tämä ei nyt liity juuri mitenkään. Silmät siis kiinni, jos juustoraaste ahdistaa 🙂

Intron jälkeen itse asiaan. Tässä on nyt menossa pienimuotoinen dieetti, johon ei hiilihydraatit kuulu kuin ohikiitävällä esiintymisellä. Dieettinimitys siksi, että tämä on rajallinen ajanjakso. Elämäntapa on edelleen paleo, dieetti taas tulee ja menee. Ja miksi näin? Siksi, että olen vetänyt pienen bulkkikauden ja saanut terveyteni takaisin. Nyt voin sitten menettää sen taas haaveilemalla farkkukunnosta 😀 Tavoitteeni on saada hieman rasvaa alas ja mahtua kaapissa odottaviin farkkuihin, jotka ovat olleet ilohousut pitkään. Nyt ne eivät mene ylös asti. Mitään extremeä en vedä enkä kokeile, vain ja ainoastaan olen vähentänyt hiilareita ja tutkailen, onko sillä kaventavaa vaikutusta. Jos ei ole, niin sitten ei voi mitään. Ei siis sen suurempia kuntotavoitteita. Kunhan terveys säilyy ja olo on hyvä.

Karppaamista tai sen alalajeja en ole enää vuosiin harrastanut. Joskus terveysherätyksen alkuaikoina laihdutin kotiäitikilot karppaamalla ja sitten siirryin paleolle, kun treenaamisesta tuli kiihkeämpää. Hyvä hiilarimäärä tuntuu olevan jossain 100g tietämillä, nyt mennään puolella siitä. Hiilareiden grammamäärät tulevat automaattisesti selkäytimestä, koska niitä on vuosikaudet laskettu diabeteksen vuoksi. Mitään taulukkoja en pidä enkä tee elämästä millään muotoa vaikeaa. Se kun ei oikeasti ole sitä 🙂

Tämä pizza syntyi lapsilähtöisesti. Aina ei voi olla meganiuho eikä ikävä äiti. Pizza on ihan ok joskus, etenkin silloin, kun sen tekee viljattomana. Perinteinen pizzaraaste ei nyt varsinaisesti ole viitekehyksen mukainen, mutta sen verran löysäsin pipoa, että busailin varsin maukkaan päivällisen koko perheelle. Lapset kiittivät ja sehän on elämässä tärkeintä ❤

Ohje on pelkälle pohjalle, jokainen voi muotoilla täytteet oman intohimon mukaisesti. Yllykkeen tähän kukkakaalipohjaan sain jostain blogista enkä tietenkään enää muista, mikä se oli. Terveisiä ja anteeksi, jos joku tunnistaa 🙂

  • 500g kukkakaalia
  • 2 luomumunaa
  • 3 dl juustoraastetta
  • suolaa sopivasti

Höyrytä kukkikset semipehmeiksi. Survo sauvasekottimella tasaiseksi massaksi. Lisää mukaan munat, juustoraaste ja suola. Sekoita tasakoosteiseksi. Levitä leivinpaperin päälle, paista puolisen tuntia 200 asteessa. Ota pohja pois uunista, lisää tomaattimurska ja halutut täytteet. Sitten takaisin uuniin ja se on siinä.

Yllättävän pitkään kesti pohjan kypsyminen. Kehittely jatkuu ja varmaankin jollain muotoa tulen muokkaamaan ohjetta jatkossa. Maku oli nautraali, kukkis ei maistunut täytteiden ansiosta yhtään läpi ja koostumus oli kiitettävä. Rapeampi olisi saanut olla, joten siihen huomio seuraavassa kokkailussa 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alfapizza

Ja tapahtui niinä päivinä, että Alfauros tahtoi pizzaa. Sitähän tehtiin laboratorio-olosuhteissa ja onnistuttiin hienosti. Ainoa miinuspiste tulee juustosta, mutta hei… Eihän pizzaa voi syödä ilman juustoa. Se olisi teeskentelyä. Lehmäjuusto kuuluu pizzaan eikä sitä voi paleoida mitenkään. Tai en minä ainakaan halua. Näin oli juuri hyvä 🙂

  • 5 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 1 rkl kuivattua oreganoa, tosin laittakaa te kaksi, joilla sitä on enemmän kaapissa
  • 5 dl mantelijauhetta
  • Ripaus suolaa
Sekoita ja levitä ohuelti leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pohja on rapisevan kuiva. Sitten täyteosuus ja takaisin uuniin. Helppoa ja hyvää. Täyttävää ja megaähkyistävää. 
Ennen uunia. Olisi saanut olla vieläkin kapoisempi pohja. 
Kappas, labrassa paistaa aurinko ❤
Lihamiehen siivu.

Tuleeko kotiinkuljetus?

Kuuden tunnin remontoinnin jälkeen oli pakko saada pizzaa. Sehän on ihan kansallisperinne, että  rempan aikana eletään tuontiruoalla. Tällä kertaa tosin vienti- ja tuontitoimenpiteet tehtiin ihan omassa kotiluolassa.
5 luomumunaa
Ripaus suolaa
2 rkl kuivattua oreganoa
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, lisää sekaan rikotut keltuaiset+suola+oregano. Paista voidellulla leivinpaperilla puolisen tuntia ja parissa sadassa asteessa. Pointti on se, että pohjasta tulee rapea, muttei sellainen joka rapisee käsiin. Tarkkaa touhua siis 🙂 Lisää sen jälkeen haluamasi täytteet ja laula ilosta. Tässä käytin ihan perinteistä mozzarellaraastetta, tiukemmat paleopopparit tietenkin sanoo nou perusjuustolle 😉 Tärkeänä huomiona muuten se, että kannattaa käyttää ”kuivia” aineksia. Puolikkaalle pohjalle levittelin yleisön pyynnöstä jäisiä katkarapuja ja niiden neste vähän lössötti pohjaa. Toinen puoli, joka koostui nuivemmista aineista, säilyi hyvin pizzamaisena. 



Ride on!

Nyt tehdään ratsastusretki vesipuhvelipizzalla. Kuullostaa eksoottiselta ja sitähän se tietenkin on. Myös kivikaudella pidettiin pizzakarkeloita, joten hypätkää selkään! Pohjasta tuli 4 läpyskää, mikäänhän ei estä tekemästä yhtä suurta levyä, mikäli pitää perinteisestä muodosta.


Pohja:
4 luomumunaa
2 rkl impiöljyä (lue: oliiviöljy)
5-6 dl mantelijauhoja
½ tl suolaa
Sekoita, esipaista pohjaa lempeästi keskitasolla 200 asteessa sen verran, että tulee väriä. Lisää täytteet ja siirrä ylätasolle ritisemään. 


Kastike:
2 dl paseerattua tomaattia (Pirkka potkii)
2 rkl Pirkan tomaattipyrettä (ei sisällä sokeria eikä lisähärpäkkeitä!)
Kuivattua basilikaa
Ripaus suolaa
1 tl luomuhunajaa


Pizzatäytteet ovat tietenkin sitten henkilökohtaisen mieltymyksen mukaisia. Omaan lättyyn pääsi tänään luomutomaattia- ja kesäkurpitsaa sekä tuoretta basilikaa. Kaiken kruunaa tietenkin itse vesipuhvelijuusto. Syön, olen olemassa. Evoluutiolle kiitos vesipuhveleista!