Supersäästäjä

Semmoinen syyskuu

Alkukuun ajatus oli hyvä. Kuukausi sitten olin intoa täynnä ja suunnittelin, miten teen säännöllisesti hienoja postauksia säästämisestä ja hyvästä tunnelmasta. Eihän sen nuukailun ole pakko olla ankeaa suorittamista, vaan se voi olla myös haastavaa ja hauskaa. Ja sitähän se on ollut. Harmi vaan, että postaukset ovat jääneet tekemättä. Näiden terveysvaikeuksien kanssa kun elää, niin se sallittakoon, ettei virtaa ole samalla tavalla jaossa kuin perusterveillä. Toinen tekosyy on se, että päätyö psykiatrisella akuuttiosastolla imaisee ihan kiitettävästi voimia ja työpäivän päätteeksi sitä on mieluummin äiti kuin bloggaaja. Noin, se niistä selittelyistä ja sitten asiaan.

Syyskuun säästäminen meni ihan putkeen. Pihistettiin kaikesta mahdollisesta ja pohdittiin ostotarpeita. Mitään yllätyksellisiä menoja ei tullut, joten kriiseiltä vältyttiin. Muutama vaatehankinta tehtiin muksuille tulevaa kautta ajatellen, koska ”halvalla sai”. Silloin pitää iskeä, kun silmään osuu puoli-ilmaisia collegehousuja 😀 Sehän on säästöä, kun hankkii housut halvalla eikä osta kahden kuukauden päästä samoja riepuja normaalihinnalla.

Autoilu

Viihdekäyttöä karsittiin reilusti. Auto oli käytössä pääsääntöisesti vain työmatkoilla ja muutaman kerran tuli suhailtua isompaan markettiin ruokaostoksille. Paras pihistyskeino olisi olla täysin autoton. Työmatkakustannukset olisivat tuolloin 100e/kk, mutta prinsessana en voi hyväksyä sitä vaihtoehtoa, etten saa tuulettaa nuppia työmatkojen aikana yksin. Olen autoriippuvainen enkä edes yritä siitä eroon.

Bensankulutusta pohdin yhtenä iltana, kun ajelin kotiin. Moottoritie oli kuuma ja 140km/h kiiinnosti, mutta päädyin nysväämään satasen vauhtia ja mietin, että järkeistämällä kaahaamista, saatan säästää vuositasolla euroja. Aika hyvä oivallus ja talvikautta ajatellen rauhanomainen ajelu on ihan adekvaatti toimintapa. Bensaan meni syyskuun aikana 178.98e ja tankki on edelleen yli puolillaan. Karkea arvio yhden kuukauden kulutukseksi on noin 150e.

Ruokakulut

Syöminen on kallista. Sehän me jo tiedetäänkin. Viime vuoden marraskuussa teimme pihtaamiskuukauden, jolloin ruokamenojen osuus oli 639.80e. Se oli aika hyvin nelihenkiseltä perheeltä. Tänä vuonna yritettiin pistää vielä tiukemmaksi ja kaurapuuroa jatkettiin kolmena päivänä. No ei oikeasti, mutta noin kuvainnollisesti siis 😀 Kertaakaan ei nähty nälkää, lapset saivat laadukasta ravintoa, kenelläkään ei ollut paha mieli ja syöminen noudatti normaalia perusarkea. Ravintolaeväitä ei nautittu, niitä ei muutoinkaan harrasteta kuin kerran tai pari vuodessa, joten kuukausikulutus on varsin vertailukelpoinen muihin kuukausiin.

Kokonaiskulut syömiseen olivat 583.08e, josta jaetaan isomman liha- ja munatilauksen kulut kahden kuukauden kesken ja täten yhden kuukauden summaksi tuli  533,08e.

Karvalapsen kulut

Kääpiösnautseri ei nyt niin hirveästi kuluta syömiseen 😀 Tässä kuussa meni raakaruokaan 41.50e. Pakastimessa on ainakin viikoksi vielä ruokaa, joten karkeasti arvioiden koiran evästykseen menee kenties noin 30e/kk. En tiedä, onko se paljon vai vähän. Pääasia kuitenkin, että se voi hyvin ja on elinvoimainen ❤

Muut menot

Lääkäri- tai lääkekuluja ei tässä kuussa ollut. Vaatehankintoja ei olisi ollut pakko tehdä, mutta alemyynti oli säästöä. Lapset kuitenkin kuluttavat vaatteita eri tahtia kuin aikuiset, joten superhalvat hankinnat ovat aiheellisia. Isän syntymäpäivälahjaan sijoitettiin 20e 🙂 Pesuaineita, ovenkahva, collegehousuja, vanhuksille Ikean kahvia, hyppynaru, jätesäkkejä, käsineitä, postimerkkejä ja mitähän vielä. Ihan perusasioita. Ei mitään sisustustoimia, ei keulimisia. Kokonaissaldo 313.83e

Havainnot kuukaden ajalta:

  • kiitokset vanhemmille avustuksista. Isän loimuttamaa lohta nautittiin kahdesti, äiti rullasi kaalikääryleitä pakkaseen ja askarteli lapsille karjalanpiirakoita. Oman mökin omenoita on vieläkin jäljellä ❤
  • euron halpishedelmät ovat vallan käyttökelposia
  • Lidl on edullisin ostospaikka! Toinenkin huutomerkki tehostamaan tunnelmaa!
  • elämä ei ollut missään vaiheessa ankeaa eikä euron hinkkaaminen ollut mitenkään työlästä
  • kauppareissuilla tuli tehtyä hintavertailua ja melkoisia kohahduksia, kun huomasi eri myymälöiden eroavaisuudet hinnoittelussa
  • lapset oppivat uusia asioita rahasta, sen merkityksestä ja käyttöaiheista
  • turhaa tavaraa tuli myytyä pois ja siitä tuli lisätäytettä lompakkoon. Samalla vaatehuone keveni entisen elämän treenivaatteista ja kaikista niistä, joissa ”hihat kiristi” 😀
  • laatulihasta- ja munista ei luovuttu eikä edes yritetty
  • iHerbiin en ole tehnyt munuaispommin jälkeen tilauksia, joten sinnekään ei sijoitettu euroja

Kokonaisuudessaan syyskuu on plussan puolella. Tavoitteet saavutettiin ja tästä on hyvä jatkaa nuukailua. Se hyvä puoli persoonallisuudessa on, että on pihistelyyn taipuvainen muutoinkin, joten muutos ei ollut mikään mullistus. Epänaisena pärjään oikein hienosti ilman korkokenkiä, kotelomekkoja ja käsilaukkuja. Lapsetkaan eivät ole oppineet shoppailua ja periaate onkin aina ollut, että hankitaan vain tarpeellisia tuotteita.

Vähemmän on enemmän!

10659169_764338970270854_3763959208647315987_n

Nolo nainen

No ei tästä nyt tule oikein mitään. Minkäänlaisia nuukailuvinkkejä en ole saanut aikaiseksi enkä tule saamaankaan. Vapaa-aika on melko vähissä tällä hetkellä ja sitten, kun on sitä aikaa, niin se menee opiaattien kanssa katatonisessa tilassa ja pää ämpärissä. Munuainen kiusaa vielä hetken ja terveys on ohuella pohjalla.

Töitä riittää niin paljon, että täytyy rajata tehtäviä. Joka suuntaan kun ei voi lähteä. Joskus olisi ihan mukavaa vain olla ja rentoutua muutama tunti ilman takaraivossa paukuttavaa tehtävälistaa. Tällä hetkellä tilanne on hallussa ja siitä pidän myös huolen. Stressiä ei keho tarvitse yhtään eikä se tue kenenkään terveyttä.

Pihikuu meni nyt sitten näin. Eikä siinä mitään väärää ole. Elämä vie eteenpäin, tulee uusia haasteita, mahtavia kokemuksia ja kaikenlaista mielenkiintoista, joten niihin tulee tarttua. Onhan tässä vietetty kotielämää ihan riittävästi ja viikkokausien sairausloma tuntuu edelleen sekä lompakossa että aivokurkiaisessa. Silloin oli ankeaa, nyt ei ole 😀

Reseptiosiokin on ihan hiljaa eikä muutenkaan ole ollut mitään rähinätarvetta mistään universumin epäkohdista. Mitään en voi luvata, mutta toivottavasti jossain vaiheessa tulisi jotain innovatiivista haarukka-asiaakin. Sen tiedän ainakin, että syyskuun kuitit lasketaan jossain vaiheessa ja niiden pohjalta mietitään kulutustapoja ja euroja. Sekin postaus tosin saattaa viivästyä, kun vietän kuunvaihteessa hetken Meilahden sairaalassa.

No, täällä ollaan kuitenkin ja toivottavasti tekin olette 🙂

 

Kypsä, kipeä ja köyhä

Pihistelypostaukset ovat nyt jääneet kovin vähälle huomiolle. Häpeän ja olen nolo. Aikomuksena oli koluta kauppoja ja tehdä oivaltavia ostoksia. No, tässä sitä sitten ollaan. Ilman mitään tarinaa. Nuivasti on toki eletty eikä mitään ylimääräisiä hankintoja ole tehty. Lidlissä on käyty ostamassa suurin osa ruokatarvikkeista ja jämiä on syöty vielä senkin jälkeen, kun niitä ei ole enää edes ollut. Pakastin on pienentynyt ja jotenkin tuntuu, että oma napakin on vähän kaventunut 😀 Tosin muista syistä kuin nälkiintymisestä.

Se tässä näiden 18 päivän aikana on huomattu, että ihminen pärjää vähällä. Tosi vähällä. Kaurapuuro jatkuu moneksi ateriaksi, kun on pakko. Ilman suklaatakin voi elää vallan mainiosti. Jokaisen ostoshetken kohdalla olen miettinyt, että onko todellista tarvetta ja aika usein käsi on painunut apaattisesti sivulle. Kauppakeikat ovat niin automaattisia, ilman sen suurempia ajatuksia, joten nyt on ollut hyviä pysähdyshetkiä.

Luomuliha ja kasvikset ovat sellainen asia, josta ei tingitä. Mieluummin on ilman lihaa, jos ei saa nauttia laatutavarasta. Asia, josta ei jousteta edes nuukaillessa. Lapsille on sikiöstä asti opetettu, että joka aterialla on kasvista, joten olisi aivan urpoa lähteä rajoittamaan kurkkujen, paprikoiden, porkkanoiden ja kaikkien rehujen saantia ja käyttöä. No way! Niitä saa ja pitää syödä laajalla kaarella.

Muutoin on menty ihan perusaterioilla. Lapset eivät ole kärsineet nälkää, kenelläkään ei ole ollut kiukkua tai kurjuutta. Hyvä fiilis on ollut koko ajan, pihtailusta huolimatta. Ostaminen ei ole ollut koskaan mikään tärkeä asia eikä meidän perhe edes harrasta shoppailua, joten siinä mielessä kukkaron kiristäminen on ollut vaivatonta.

Tästä jatketaan ja toivottavasti saan aikaiseksi jotain hintavertailupostauksia ja hyviä säästövinkkejä. Tällä hetkellä terveys on taas hukassa ja punkan pohjalla on aika nuhjuinen tamma odottamassa virkeää päivää. Se tulee onneksi vielä 🙂

Ja kuvituskuva ei liity millään tavalla säästämiseen, ohuesti se viittaa vain tähän munuaiskiukkuun, joka on vallannut varren. Hauska se on silti ja ilman hauskuutta elämässä ei ole yhtään mitään 🙂

Hyvää viikonloppua ja voikaa hyvin ❤

1305875206272

Tiukat nyörit

Kyllähän se aika kipakalta tuntuu, kun saa Kelasta sairauspäivärahapäätöksen. Toki täytyy olla kiitollinen, että tämmöinen järjestelmä on olemassa, koska muutoin olisi nollilla. Hetkeksi meni tänään patukat uusiksi, kun tuli pienimuotoinen ahdistus. Siitä selvittiin ja jo entuudestaan tiukkoja nyörejä kiristettiin niin, että melkein toivon koko syyskyyn olevan jo ohi 😀

Eilen oli munarallipäivä. Tarkoittaen sitä, että hankin luomumunat suoraan tilalta. Hintaa tälle 30 kappaleen kennolle tulee 9€ ja se on loistomunista kohtuullinen hinta. Tämä kuukausi mennään näillä kennoilla ja lokakuusta ei onneksi tarvitse vielä murehtia.

Tuoretta ja maukasta tavaraa.

Tuoretta ja maukasta tavaraa.

Ennen mulkeroisten noutoa piipahdettiin K-Supermarketissa, jossa oli kauheasti hedelmiä eurolla. Eksoottisia viikunoita, perinteisiä banaaneja, appelsiineja ja kaikkea. Iloisin asia oli avokadopussi, joka maksoi myös euron. Iso kassillinen hedelmiä lähti mukaan. Tietenkään niitä ei vedellä kaikkia kerralla, vaan raakoja yksilöitä valitsemalla käyttöaika pitenee huimasti. Vanhat banaanit silppusin pakkaseen odottamaan kermaisia smoothiesekoituksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukelot tykkäävät riisipuurosta ja hyvänä äitinä sitä tietenkin tarjoilen satunnaisesti. Edullista luomumaitoa löytyi Lidlistä, purkki irtosi 1.19€ hintaan. Maitoa meillä ei käytetä juurikaan, mutta riisipuuro on ehdottomasti keitettävä lapsille maitoon ja kaurapuurokin maistuu joskus erilaiselta, kun sen keittää veden sijaan maitoon. Ihan kaikkea ei tarvitse ankeuttaa, vaikka pihinä yrittääkin elää. Lapset ansaitsevat luksusta arkeen ja reipasta ravintoa. Aikuiset pärjäävät vaikka pölyllä, jos on pakko 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niuhottaminen siis jatkuu entistä isomalla kouralla. Tylsää ja tyhmää tämä ei missään nimessä ole, vaan mielenkiintoinen ja virkistävä haaste. Sehän tästä vielä puuttuisi, jos pitäisi pillittää 30 päivää putkeen. Ehei, elämä ei ole kiinni siitä, voiko ostaa luomupähkinöitä ja erikoiskahvia. Tällä hetkellä tyydytään siihen, että valitaan toiseksi paras vaihtoehto ja jätetään hifistelyt syrjään. Kukaan ei onneksi ole kuolemassa pihikuukauden takia, joten ei hätää. Tukka suorana eteenpäin ja olkoon tämä oivalluksia tuova oppimiskokemus 🙂

 

Pari perusvinkkiä

Jokaisen on ihan hyvä joskus vähän miettiä omaa kulutustaan ja ostotapahtumia. Kaikkea kun ei edelleenkään tarvitse saada tai haluta. On olemassa välttämättämiä tarpeita ja sitten niitä vähemmän akuutteja höpötyksiä. Ihminen on jollain tavalla vieraantunut todellisuudesta ja siitä, mitä oikeasti tarvitaan. Kaupat ja nettisivut tursuavat tarjontaa ja jossain vaiheessa järkeväkin ihminen ajautuu tavara-ahmimisen imuun.

Oikeasti sitä pärjää varsin vähällä. Pitää vain tehdä päätös, mikä on tarpeellista ja mikä sitä ”arjen luksusta”. Varallisuus tietysti sanelee aika tylysti ostovolyymin, mutta siltikin on hyvä ajoittain pysähtyä ja kysyä itseltään, että mitä oikeasti tarvitaan.

No ruokaa ihminen tarvii, tietenkin. Ilman sitä tulee kiukkuiseksi ja ruikuksi. Terveystavoitteellinen ateriointi ei ole niin kallista ja vaikeaa, mitä usein kuvitellaan. Senkin elitistit, luomuhipit, ruokafriikit! No, en tiedä kuinka paljon pitää syyllistyä siitä, että haluaa tehdä toisenlaisia valintoja. Tuskin se mitään auttaa, jos menee kylille pyytämään anteeksi. Se sen sijaan voi auttaa, että pyrkii etsimään kaupoista niitä vähän parempia vaihtoehtoja pakastepizzan tilalle ja jakaa sitä informaatiota myös muille. Se on tämän supersyyskuun tarkoitus.

Järkevästi syöminen ei välttämättä ole niin järjettömän kallista. Se on jo suurta säästöä, kun kaikenlaiset oheishöpötykset jäävät pois. Limut, saunasiiderit, kahvileivokset, välipalakeksit, karkkirasiat, lohtujäätelöt. You name it. Ne kaikki kun eliminoi pois, alkaa kauppalaskut kaventua ja rahaa jää vielä juureksiin ja laadukkaampaan lihaan. Ollakseen terveysjärkevä, ei ole pakko kasvattaa sonnia takapihalla eikä tilata superhypermarjatsäbäsekoituksia Himalajlta. Kotimaasta löytyy kauheasti kaikkea kivaa ja vieläpä kohtuullisella hinnalla.

Muutama käyttökelpoinen vinkki.

1. Omppujen ylitarjonta

Moni tuskailee puutarhan ja mökin omenasatoa. Joillekin omenoita on liikaa ja onneksi tarjonnasta ilmoitellaan esim. Facebookissa. Lähialueelta löytyy varmasti Omenapörssi, jossa voi itse myös huudella. Omenoita voi pakastaa talven varalle, niistä voi leipoa vaikkapa sämpylöitä ( kyllä, omena sopii myös suolaiseen leipätaikinaan ) ja keitetty sose säilyy myös pakkasessa. Omenakuutioita- tai lohkoja pakastepusseihin ja siellä ne kauniit hedelmäpalat odottavat leipomuksia ja puuroja.

2. Marjat ja sienet

Niitä saa edelleen metsistä ihan ilmaiseksi. Myös näistä saattaa olla liikatarjontaa, joten internetin sivustoja ja Googlea kannattaa käyttää hyväksi. Aika usein myös sosiaalinen media on varsin tehokas apuväline. Rohkeasti huutelemaan apua 🙂

3. Tee itse ja kaiva alelaatikot

Jos syöt leipää, pullaa, sämpylää, tee ne itse. Kukapa ei tykkäisi tuoreesta tavarasta 🙂 Leipomoiden tehtaanmyymälät kannattaa koluta läpi, niistä tekee usein valtavan edullisia löytöjä leipäihmisille. Kaupoissa on miinustettuja tuotteita varsin usein. Ne kannattaa katsastaa suurennuslasilla. Ihan kaikkea skebeliä ei kannata kärryynsä kuitenkaan sijoitella. Marinoimattomia lihoja on usein miinustettuna ja tarjoukset katsastamalla saa säästöä.

4. Halpismerkit

Isojen markettien omat halpismerkit on syytä tarkistaa myös. Aina se Pirkka tai Rainbow ei takaa halvinta kilohintaa, joten taas sen suurennuslasin kanssa ostoksille.

5. Suunnitelmallisuus ja jatkojalostus

Tylsää, mutta totta. Vähän etukäteissuunnittelua, niin ruokalaskut eivät laajene. Joka päivä ei ole pakko valmistaa kolmen ruokalajin illallisia. Edellispäivän tähteet ovat oikein käyttökelpoisia jämäruokia ja aika usein uudelleenoperointi muikeuttaa makuja. Rohkeasti vain tekemään sekoituksia. Ruoka saa olla myös rumaa 😀

6. Pakkauskoot 

Aika usein jättipakkaukset ovat kilohinnoiltaan edullisempia. Tarkkuutta kuitenkin, koska joskus minipaketti osoittautuukin edullisemmaksi. Se ei siis ole automaatio, että jätti on halvin vaihtoehto. Isommista paketeista ( mikäli ovat siis halvempia ) saa koko pesueelle paljon ruokaa ja ylijäämä pakkaseen.

7. Kallis vesi

Jotkut lintupakkaukset sisältävät aika kallista vettä, kun lihoja täytetään suolavedellä. Tähänkin siis kannattaa kiinnittää huomio kilohintoja vertaillessa. 100% lihaa vai 80% lihaa ja loput vettä? No, pieniä asioita, mutta kaikki lasketaan 🙂

Siinä muutama ajatus. Lisää on tulossa syyskuun aikana ja toivottavasti tästä tulee kaikin puolin hyvä juttu. Ainakin intoa riittää ja sehän on aina hyvä asia 😀

10659169_764338970270854_3763959208647315987_n

 

Syyskuun supersäästäjä

Jos nyt sattuu käymään niin, että on sairastellut pitkään ja hartaasti, viettänyt vuorokausia osastohoidossa, syönyt saavillisen lääkkeitä ja ravannut poliklinikalla ja toimepiteissä, voi kukkaro vilkuttaa tyhjänä. Joskus elämässä tulee taloudellisia notkahduksia, jolloin tulot ja menot eivät kohtaa. Kunnon kansalaisena huolehdin aina ensin laskut pois, sen jälkeen mietitään, mitä jää viivan alle. Pääsääntöisesti sinne jää juuri sen verran, että pöytään saadaan laadukasta ravintoa ja perheenjäsenet kulkevat puhtaissa ja siisteissä vaatteissa. Sitten on niitä hetkiä, jolloin on pakko miettiä vaihtoehtoisia keinoja.

Kai se on sitä lapsiperheen arkiköyhyyttä, kun hätävarasto on käytetty ja mistään ei ole tulossa tonneja tiskiin. En ole Suomen ainoa äiti, joka näitä asioita pohtii. Sen sijaan, että jäisi junnamaan vähävaraisuuteen ja katkeroituisi, tilanteen voi kääntää haasteeksi. Miten selvitään syyskuusta mahdollisimman edullisesti? Se on haaste.

Jokainen voi olla oman elämänsä supersäästäjä. Tarvitaan vain hieman nokkeluutta, tarkkaa silmää, mielikuvitusta ja yhteistyökykyinen perhe. Kauppakäynneistä saadaan elämysretkiä, kun vertaillaan yhdessä kilohintoja, pohditaan arvoja ja mietitään kulutustottumuksia. Siinä oppii sekä aikuiset että lapset.

Syyskuu on säästökuukausi. Tule mukaan! 🙂

63190_family_lg