Ulkoruokinta

Ravintolapäivän kahvila Katajanokalla

Hellurei sunnuntaina 18.8. Katajanokalla pärähtää. O-koodin täydellinen emäntä järjestää ravintolapäivän puitteissa valtavan hienon mahdollisuuden tutustua paleomaailman herkkuihin. Koemaistiaiset on pidetty ja olen täysin varma, että jokainen paikalle ryntäävä tulee saamaan elämyksellisen sydänkohtauksen. Tulkaa ihmeessä piipahtamaan ja ottamaan osaa paleoliittisen ilosanoman jakamiseen. Paksu labra-akkakin hiippailee mestoilla ja saattaa toimia kahvinkaatajana 😀

Tapahtuma Facebookissa,  18.8. klo 17:00 alkaen. Paikkana Katajanokan puisto. Tervetuloa!

Paleo Cafe

Mainokset

Paleon metsästystä

Kielitaidottomana ei ole kovin helppoa vaeltaa Ranskassa. Ei ainakaan silloin, jos tahtoo pysyä viljattomana. Ravintoitsijat menevät psykoosiin, kun yrittää artikuloida sievästi, että ihminen EI tahdo leipää eikä minkäänmoisia viljahippuja aterioihin. Joka kerta lävähtää leivitettyä lihaa tai vähintään krutonkeja salaattiin. Kastikkeetkin lorotetaan pyynnöistä huolimatta annosten päälle. Reklamointia ei oteta vastaan. Pysy siinä sitten paleoliittisella polulla. 

Tänään metsästin ihan tietoisesti jotain viitekehykseen sopivaa. Aikaa siinä turahti ihan liian paljon ja nälkäkiukku laskeutui puolen päivän aikaan kivasti niskaan. Ärinää ja murinaa. Ehkä vähän matkaväsymystäkin. Onneksi kuitenkin kompastuin self service – tyyppisen ravintolan oveen ja pelastus tuli noutopöydästä. Perunaa meni tosin muuta haarukallinen, kun en voinut vastustaa majoneesisalaattia. Annetaan se anteeksi räyhääjälle 🙂

Varhainen espresso asemalla.

Aamupalaksi 50g cashewpähkinöitä ja yksi luomuomena.

Noutopöydästä salaattia. Huippuna kananamunat, joita olen himoinnut monta päivää. Lisäksi kuvan ulkopuolelta pöllittiin paistettua lohta omalle lautaselle sekä lämpimiä kasviksia. Niitä en nälkätuskissani joutanut tallentamaan 😀

Välieväänä luomuomena ja tyylikästä vettä 🙂

Iltapalaksi marketista sekasalaattia, tonnikalaa ja kirsikkatomaatteja. Mukaan mahtui myös omena ja pari palaa suklaata. Hups… 🙂

Onnea Suomi ja Meksiko

Hävyttömän hiljaista on taas ollut. Johtuu ihan vain siitä, että töissä on kiirettä ja sen verran kuormitusta, että ei jaksa yhtään heilua hellan äärellä. Syömiset ovat tuttua ja turvallista perussettiä. Lohta, paistettua jauhelihaa, kananmunia, rehuja ja luomuomenoita. Ei mitään muutosta arkieväisiin. 

Tänään kuitenkin tuli monttu arkeen, kun kiihdytin töiden jälkeen motaria pitkin kohti meksikolaista ravintolaa. Itsenäisyyden kunniaksi vähän vierasmaisia makuja. Virkistävä käynti. Ei tosin välttämättä ihan paleoliittisen hengen mukainen ravintolavalinta eikä varsinkaan viljavaurioisen toivekonsertti. Selvisin kuitenkin kanasalaatin kera 🙂

Gluteeniton leipä ja iso kasa kanaa. Salsa oli huippua. Leipä ei.

Herrashenkilön ähkyvati. 

Pancho Villa

Nepali

Aivan pakko hehkuttaa positiivista ravintolakokemusta. Yleensä ne keikat ovat surkeita räpellyksiä ja itkunsekaisia ininäkohtauksia. En pidä ulkoruokailusta ja siksi mieluummin imeskelen lohta omalla sohvalla. Se on mukavuusalueella hengailua. Tänään oli kuitenkin pakko saada ruokaa, koska iski aivan julmettu nälkä ja olisin voinut vaikka grillata muutaman ohikulkijan alkupalaksi. Valinta oli helppo, koska oli saatava HETI evästä. Astuimme nepalilaiseen tunnelmaan. Se kannatti.

Kuvia ei valitettavasti ole tarjolla. Tai olisi, mutta ovat niin onnettoman surkeita, ettei niistä ole kuin surua. Valaistus oli kai iPadille liian heikko, koska kuvissa esiintyy vain suttuisia möykkyjä. Ruoka sen sijaan oli ihan taivaallista. En tiedä, miten se maistuikin niin mahtavalle. Halusin heti kantiskortin ravintolaan ja suunnittelin, miten järjestän omat hautajaiset siellä. Saattaa olla, että kastikkeet sisälsivät jonkinmoisia vehnäjäänteitä tai muita viitekehykseen sopimattomia ainesosia, mutta kuka niitä nyt jaksaa murehtia. En tullut kipeäksi eikä seuralainenkaan saanut kohtauksia, joten saatoimme selvitä ilman hyökyaaltoja.

Basmatiriisiä, salaattia, tantoorikanaa, jonkinmoista ”voikanaa” ja tuntemattomaksi jääneitä kastikkeita. Kielimuuri oli sen verran korkea, että kysymyksistä huolimatta emme saaneet sen tarkempia vastauksia. Toisessa oli minttua, se kävi selväksi. Muista ei tietoa. Sen tiedän kuitenkin, että menen toistekin. Eläköön positiiviset nepalilaiset 🙂

No yksi kuva oli edes hitusen siisti. Hävyttömän hyvää tandoorikanaa ja juuri sopivan tulista. Pakko tykätä ihan kamalasti 🙂

Varma lepopäivä

Liikunnallisen lepopäivän kunniaksi Karvaranne kiikutti lounaalle ketjuravintolaan. Kaiketi tasoton valinta sen vuoksi, että kyseisen lafkan listalta löytyy yksi ainoa annos, johon olen aina tyytyväinen. Kahdesti siis olen ollut ja niin olin kolmannenkin kerran. Ei narinaa, ei haarukalla tökkimistä eikä etukäteis- tai jälkiahdistusta. Ulkoruokailu on niin kovin haasteellista erinäisten mielimutkien takia, joten on parempi pelata varman päälle. 

Keskimmäinen, kiitos. Tosin ilman pottuja.

Normaali alkusalaatti.

Vaihdokkina coleslaw. Oikein maukasta ja ilolla suosittelen, jos paleopipo kestää kermakastikkeen 😉

Mitäs tuli tehtyä?

Loma on suurin piirtein lusittu. Huomenna pääsee kotiin ja turvalliseen arkeen taas kiinni. Ruokavammaiselle ja muutoinkin oudolle ihmiselle loma ei suinkaan ole leppoisaa olemista ja nautintoa. Neuroottinen ihminen ei iloitse siitä, että pääsee vieraaseen ympäristöön syömään paikallisia aterioita. Se ahdistuu. 

Sama kaava toistuu aina kaikilla lomilla. Ensin syödään paniikkipähkinät ja gojimarjat, jotka on pakattu kotoa mukaan. Sitten iskee nälkä ja on pakko syödä jotain. Tietenkään ei voi mennä ravintolaan nauttimaan lihaa ja salaattia, koska ei ole tietoa elukoiden alkuperästä ja tulee taas se emotionaalinen este kurkkuun. On pakko tyytyä lähimarketin valikoimaan ja valita sieltä vähemmän pahoja asioita. Sitten sekin vaihe menee ohi ja ulkoruokinta alkaa kiinnostamaan. Muutaman surkean valinnan jälkeen palataan taas kaupan valikoimaan ja niillä mennään siihen asti, kunnes päästään kotiin. Tosi mielenkiintoista, right?

Se nyt vaan on niin, että viljaterroristina en voi hyväksyä friteerattuja kalapuikkoja lautaselle. En myöskään voi iloita uppopaistetuista ranskalaisista ja nuhjuisista salaatinlehdistä. Enkä varsinkaan riemuitse nihkeistä lihapaloista ja sitkeistä kanafileistä. Siitä sen sijaan riemuitsen rajattomasti, että pääsen ihan kohta kotiin ja luomulihan kimppuun. Eläköön arki ja perusneuroosit! 🙂

Jogurttia ja persikoita. Aamupalaksi ja joka välissä.

Kahvia myös joka välissä. Ainakin kahdesti päivässä.

Mäkkäriltä pirtelöä. Ai kauheeta!

Sitkeät ja pahat lihat.

Hävytöntä mässäilyä.

Jonkun päivän tunkkainen salaatti.

Persikoita pussikaupalla ja kaikki vyötäröllä. Dislike!

Tuliaiset itselle 🙂

Erheretki

Tässä on nyt hyvä sosiaalinen putki päällä ja tämä päivä vierähti Tallinnassa. Vihaan suunnattomasti laivamatkailua, urpoilua, känniääliöitä, junttimenoa ja suomalaisturistien töllöilyä. Ummistin silmäni päiväksi ja raahasin lapset elämysmatkalle. Sitä se tosiaankin oli. Voi taivas ja hyvää päivää. Elämälle kiitos, ettei tarvitse missään kaljakärryjen kohinassa viettää aikaansa. Tämä päivä oli erhe. Kaikin puolin. Lapsetkin olivat samaa mieltä ja ihan yhteistuumin sovittiin, ettei enää koskaan poistuta kotoa. Ei ainakaan laivalle.

Laivan aamubuffan tarjontaa. Rehuja, kinkkua ja kamalan pahaa juustoa. Se jäi lautaselle. Munakokkeli oli mautonta, gluteenittomat nakit suolaisia, riisikakku kuivaa ja gluteeniton näkkäri… no se oli syötävää. Tuore ananas ja karhunvatukkahässäkkä kelvollista.

Välikahvit ilman lisukkeita.

Välijäätelöstä muutama sipaisu ja sitten lensi roskiin.

Taateli- ja pähkinäöverit paluumatkalla.

Tuliaispurkki. Itselle tietenkin.

Kotona iltapalaksi eilistä soppaa, joka oli päivän paras osuus ❤

Spurgun karkureissu

Lepopäivän viettäminen ei onnistu kotiolosuhteissa, joten oli otettava ruotsalainen ratsu alle ja suhautettava Tammisaareen velttoilemaan. Oli sangen terapeuttista hiippailla vieraassa ympäristössä ja istuskella hetki kahvilassa ja valmiin aterian äärellä. Olen maailman huonoin ravintolassakävijä, joten omista neurooseista johtuen joudun aina valitsemaan matalan kynnyksen paikkoja. Sellaisia, joissa on edullista eikä sitten jälkikäteen harmita, jos ja kun ruoka on kuraa. Tänään ei harmittanut ja pötsikin tuli täyteen. Laadusta ei voida puhua, mutta pääasia on positiivinen spurgutunnelma 🙂

Aamukahvit ulkosalla. Mukana myös maailman suurin pulla. Omaan napaan pääsi vain latte ja ohut suklaapuikko.

Iso pulla niille, jotka eivät tule vehnästä kipeäksi.

Ruikku alkusalaatti.

Nainen valitsee tietenkin kanasalaattia. Itse en ole nainen, mutta tämä oli osuva annos. Grillattua tissiä, halloumia, sekasalaattia, tuoretta ananasta ja papaijaa. En valita 🙂

Uroksen överilautanen. Ei ollut vastapäinen herra niin tarkka siitä, meneekö vehnää tahi hiilareita ranteisiin 🙂

Kahvia ja diagnoosihärkää

Pahoittelut, ettei taaskaan ole tarjolla reseptiä. Vain yleishölinää ja viihdykettä itselle. Tässä sairaslomalla aika tuntuu pysähtyneen ja ajatukset rullaavat vain oman olotilan ympärillä. Tänään päätin kuitenkin laajentaa tajuntaani hieman ja lähdin käymään Caffissa. Kerrassaan ihania kahvipapuja ja biljoonaa eri laatua. Olettaisin, että tästä aukeni nyt ihan uusi kahvimaailma. Huomenna varmaankin keittiöön saapuu vähäpukeinen barista ja espressokeitin. 

Kolme uutta kaveria 🙂

Brasilialainen koeajossa.

Kahvi + kuppi = kahvikuppi


Kahvikaupan jälkeen tuli niin suuri nälkä, että piti päästä lounaalle ketjupöytään. Uuden diagnoosin kunniaksi oli virkistävää käydä valmiin lautasen kimppuun. Ravintolasyöminen ei ole ongelmallista edes paleon periaatteiden mukaisesti. Jonkun verran on kuitenkin tehtävä joustoa, jos aikoo selviytyä ilman ahdistuksia. Olen vapauttanut itseni niistä ajatuksista, että paistorasvana käytetään koneöljyä ja kastikkeissa saattaa olla sokeria. Kaikkea ei voi kontrolloida, joten pipo pois päästä ruokapöydässä 🙂

Esiähkyyn hapankaalia, porkkanaa, kaalia ja salaatinkastiketta. Sen verran kuivaa ruohoa, että oli kasteltava se tuolla epäkelvolla soosilla.

Diagnoosihärkää cajunkastikkeella, coleslawia, paistettua sipulia ja paprikaa sekä vastapäisen herran lautaselle rullattu maissitanko. Eläin oli hyvää ja sitä oli riittävästi.