Uncategorized

Puhtaasti parempi

Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita, joiden kanssa eläminen vaatii järeämpiä toimenpiteitä. Aina ei riitä, että hallitsee tunnesäätelyn täydellisesti ja osaa elää muutoinkin oppikirjan mukaisesti. Joskus ahdistaa, ketuttaa, kiristyttää ja kiukuttaa siltikin.

Olen hehkuttanut teaniinia ennenkin ja jatkan hyvän asian toistamista. Tällä kertaa iloitsen siitä, että enää ei tarvitse lähteä maailman ääriin ostosmatkalle, vaan tuotetta löytyy ihan kotimaasta ja vieläpä oikein puhtaana tuotteena ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhdas+ ei sisällä mitään höpöä tai ylimääräistä. Ei säilöntäaineita, väriaineita tai pintakäsittelyaineita. Puhdasta siis. Hyvin puhdasta ❤ Tuote on myös gluteeniton, soijaton,hiivaton, sokeriton, laktoositon, makeuttamaton, melkein siis kaiketon 😀

Jauhetta annostellaan yksi mittalusikallinen ( sis.150mg teaniinia ) veteen ja kipataan alas. Toki muutkin nesteet ja smoothiet kelpaavat. Aika helppoa.

Teaniini on siis aminohappo. Viaton ja hyvämaineinen stressioireiden ja yleispinkeyden vähentäjä. Jokainen tietää toki sen, ettei mikään pulveri poista niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat ylimääräistä kiristelyä, mutta teaniini toimii oivana ensiapuna siinä tilanteessa, kun tuska täyttää takaraivon. Se rauhoittaa juuri sen verran, että asioiden käsittelyyn voi suhtautua lempeämmin ja kykenee järjestelmään niitä stressitekijöitä rationaalisesti.

Naisille teaniini sopii erityisesti silloin, kun kalenterissa on kiukkupäivät. Kyllä te tiedätte. Mikään ei onnistu, pää poksahtaa, ärsyttää, raivostuttaa ja tekee mieli paiskoa perhe hankeen. Ei ole tietenkään leikin asia kärsiä PMS-oloista, mutta kannattaa silti kokeilla, jos on kuukaudesta toiseen tukka takussa.

Voin ihan ammattillisesti sekä siviili-ihmisenä suositella teaniinin käyttöä. Se on turvallista, rauhoittaa ja keventää psyykkistä kuormaa ja tekee elämänhallinnasta hitusen helpompaa 🙂

Mainokset

Muistokeitto

Nysväsin aamulla keittiössä ja availin turhautuneena kaappeja. Jotain olisi syötävä, mutta jotenkin kaikki perinteiset aamueväät tökkivät. Siinä sen seitsemännettä kertaa laatikkoa vedellessä tuli yhtäkkiä mieleen ne ajat, jolloin olin Painonvartijoiden epätoivoinen aktiiviasiakas. Aikaahan tästä on jo yli 10 vuotta, mutta jostain syystä aivokurkiaisesta tulvahti tomaattikeittomuisto. Siitä se sitten lähti 🙂

  • 2 tölkkiä tomaattimurskaa
  • 1 litra vettä
  • 1 dl basmatiriisiä
  • 1 sipuli
  • 3 lehtisellerin vartta
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 3 raastettua porkkanaa
  • tuoretta inkivääriä sietokyvyn mukaan
  • suolaa sopivasti
  • 3 tl jauhettua korianteria
  • chilijauhetta suun mukaan

Laita kattilaan kaikki muut paitsi riisi ja mausteet. Keitä lempeydellä puolisen tuntia tai niin kauan, että rehut ovat sopivia. Itse pidän suutuntumasta eikä kaiken tarvitse olla tasakoosteisen sileää.

Lisää riisit ja keitä vielä vartin verran. Mausta mieleiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Riisileipäkuutiot on paistettu macadamiaöljyssä ja sopivat vallan hyvin keiton kanssa 🙂 Tuo ruma selleritupsu on säälittävä somisteyritys 😀

Parjattu peruna

Olen ollut joskus hyvinkin perunavastainen. Karppauskauden alussa tulin täysin vakuuttuneeksi, että peruna on aivan Perkeleestä. Menin nettikeskustelujen imuun niin hirveällä vauhdilla, että näin vain hiilihydraattipahiksia ympärilläni ja jatkoin itse tätä demonisoimista isolla äänellä. Kuvittelin olevani jotekin parempi ihminen, kun heitin hyvästit perunalle ja ilkuin ikävästi niitä, jotka nauttivat eivät olleet niin pottuvastaisia.

Takaraivossa on edelleen karppausheimon huutelut siitä, miten peruna on saattanut Suomen lihavaksi ja niitä pitäisi syöttää vain sioille. Tänä päivänä osaan onneksi nauraa sekä itselleni että muille koohottajille. Ja tiedoksi, että ei se peruna ole paha asia. Ei ainakaan niille, joille se ei aiheuta anafylaktisia shokkeja tai muutoin vain suolistokutinaa. Peruna on pop ❤

Aivan älytöntä kieltäytyä perunasta vain sen vuoksi, että se ei sovi jonkun ismin periaatteisiin. Älytöntä sekin on, että heimoveljeä, bataattia, roudataan pallon toiselta puolelta lentokoneella hypermarkettiin ja sitä pitää suosia vain siksi, että se nyt vain kuuluu tähän mun dieetti-ismiin. Ymmärrän, että vaihtelu on virkistävää enkä jeesustele lainkaan sen käyttäjiä. Lähinnä murisen tässä omille hölmöyksille, joita tuli tehtyä.

Peruna on oivaa lähiruokaa. Kotimaista, kotona tuotettua, suomalaista, perinteistä. Vielä kun tuuppaa omat sormet multaan ja kasvattaa kaikella rakkaudella satoa, ollaan jo laadukkaan ja eettisen evästämisen äärellä. Ei voi olla väärin.

Peruna on kelvollinen hiilihydraattilähde ja kaiken lisäksi siitä saa vielä kaupan päälle mm. kaliumia ja karotenoideja. Se on halpa ja monikäyttöinen täyte vatsalle 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika monta tyyppiä mahtuu 200 grammaan 🙂

Monikäyttöisyydellä en tietenkään tarkoita nyt sitä, että perunasta saa ranskalaisia ja sipsejä. Saa toki niitäkin, mutta jokainen varmasti tietää, että terveysvaikutteisuus päättyy siihen, kun sipsipussi rapisee. Peruna on paljon muutakin kuin Estrella tai Taffel 😀

Tässä yksi helppo ja hyvä tapa valmistaa maukkaita perunoita.

  • perunoita ( yllätys )
  • suolaa
  • macadamiaöljyä
  • mantelijauhetta

Pese perunat. Asettele ne sievästi uunivuokaan. Viillä pintaan ruudukko ja sivele kevyesti öljyllä. Ripottele riittävästi suolaa ja lopuksi pieni hippunen mantelijauhetta. Paista uunissa niin kauan, että pinta on kaunis ja peruna pehmeä. Paistoaika riippuu tietenkin möllyköiden pulleudesta. Nämä tyypit olivat uunissa reilun tunnin 200 asteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lidlistä luomua ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen uunia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uunin jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Komistukset ❤

 

Keltaisen kapselin kyydissä

Sain tässä taannoin koekäyttöön PhenoCuria. Se on siis kurkumiinivalmiste, joka sisältää myös Boswellia Serrata -uutetta, fenyylialaniinia ja alfalipoiinihappoa.Valmisteen väitetään tehostavan immuunijärjestelmää ja vähentävän kipuja. Kapseli aamuin illoin ja elämänlaatu paranee?

No, en ole tutkija enkä näyttöön perustuvan tutkimustiedon meta-analyyseja tekevä akateemikko enkä oikeastaan ole yhtään mikään sanomaan mistään mitään. Sen kuitenkin tiedän, että helvetilliset nivelrikkokivut ovat todellisia ja niiden kanssa eläminen on joskus pelkkää painajaista. Pahimmillaan koipi on käyttökelvoton, kipu jäytää yöt ja päivät eikä mikään tunnu hyvältä. Hyvinä hetkinä pystyn kävelemään kohtuullisella volyymilla, tuntien kuitenkin polven jatkuvan läsnäolon.

Elän kipujen kanssa. 24/7 ja vielä pari tuntia päälle. Siltä se ainakin joskus tuntuu. Kaikkea olen kokeillut. Totaalilevosta kaukoparantamiseen ja opiaattimutkan kautta villahauteisiin. Kipu on ja pysyy. Tilanne on ollut samanlainen jo vuosia, edeten hiljalleen ja väillä voimistuen, välillä hiipuen. Läsnä se on ollut koko ajan.

En tiedä, onko kyseessä nyt plasebo vai mikä, mutta PhenoCurin kanssa on ollut helpompaa. Huomasin tänä aamuna koiralenkillä, että kävelin normaalisti enkä ollut tietoinen polvesta. Kaikki tuntui tavalliselta ja hetken jo ajattelin, että lähden juoksemaan hankeen ilosta 😀

Tämä on yhden naisen positiivinen kipukokemus. Jatkan käyttöä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oikeamielinen aamupala

Kaikenlaisissa ravintoväittelyissä on tärkeintä muistaa oma viitekehys. Se, mitä suuhunsa laittaa, on vain ja ainoastaan yksilön oma asia. Sillä ei ole mitään merkitystä, että vasemmalta huudellaan yhtä ja oikealta toista. Pitää itse tietää, mitä tekee ja miksi. Varsin usein näissä ”onks se paleoo”-tyyppisissä keskusteluissa taistellaan aivan turhaan. Jankutetaan siitä, mikä kuuluu mihinkin lokeroon ja syljetään informaatiota suuntaan ja toiseen. Lepo vaan ihmiset! Kysehän on vain ja ainoastaan syömisestä. Ei ydinfysiikasta tai avaruusraketin rakentamisesta.

Elämässä on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita kuin syöminen. Vaikka se onkin kaiken terveyden tai sairauden perusta, ei siitä pidä tehdä liian vaikeaa. Syömällä sitä, mikä sopii ja mikä tekee terveeksi, pääsee paljon pidemmälle kuin sillä, että ärsee etusormi pystyssä sen perään, onko kaura ihmisravinnoksi kelpaavaa.

Kyllä se kelpaa. Etenkin gluteeniton kaura. Onko se paleon periaatteisiin sopivaa? No ei, mutta ketäs se sitten taas kiinnostaa? 😀 Tässä kohtaa taas huomio siihen, että älä syö, jos sattuu ja ahdistaa. Syö, jos siltä tuntuu. Ei se ole vaikeaa. Kaksi vaihtoehtoa ja se siitä.

Oma turpa kestää gluteenitonta kaurapuuroa satunnaisesti. Ei välttämättä joka päivä, mutta ajoittain kuitenkin. Olen tästä erittäin kiitollinen, koska kaurapuuro on oikeasti niin hyvää, että lähtee järki. Etenkin, kun sen valmistaa mantelimaitoon, lähtee se toinenkin aivopuolisko irti. Kaiken pahan ja puskamaisuuden lisäksi kaura sisältää beetaglukaania, joka laskee lihavan ihmisen kolesterolia. Tutkimuksia löytyy Googlen kautta, etsikää jos epäröitte. Sillä on terveysvaikutuksia, jos niin haluaa 🙂

Hyvää huomenta maailma! ❤

  • 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 3 dl mantelimaitoa
  • suolaa

Keitä, syö ja ole onnellinen. Pakkasen mustikat sopivat hyvin kevätaamuun ja kaurapuuroon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henkilökohtaista

Yleensähän ihminen valpastuu ravitsemusasioissa silloin, kun terveys on kuopassa ja olo on keinottoman kädetön. Vanha viisaus on se, että miksi muuttaa sitä, mikä toimii. Sitten yhtäkkiä mikään ei enää toimikaan ja tarvitaan muutosta. Omakohtaisesti käänsin terveysveneen kuusi vuotta sitten yleistunkkaisen olon vuoksi ja erinäisten kolotusten sekä vatsavaivojen takia. Olin tuolloin hyvin lihava ja kiukkuinen kotiäiti. Ensin lähdin vähähiilihydraattiseen imuun. Se oli menestyksekästä, koska paino putosi noin 30 kiloa. Siinä samalla tuli sporttailut mukaan ja hurahdin nuoruusvuosien jälkeen taas treenaamiseen. Punkero trikoopylly koki herätyksen ja sitten sitä mentiinkin isolla vaihteella.

Viitekehys muuttui paleoksi samaan aikaan, kun treenaamisesta tuli tavoitteellista. Se oli maaliskuussa 2010. CrossFit valtasi sydämen ja siinä vouhottaessa unohtui perusasiat. Yhtäkkiä elämässä oli vain wodit, bodaukset ja juoksulenkit. Pienet loukkaantumiset ja raajojen rikkoontumiset eivät olleet mitään, kun silmissä suhisi vain aamuyön aerobiset ja päivätreenit. Otin oikein palkatontakin työelämästä, että sain sinkoilla tukka suorana kaiken ajan. Jossain vaiheessa unohdin nukkumisen. Syömisetkin unohtui, kun treenihuumassa paahdoin menemään. Kaverit katosivat, sosiaalinen elämä muuttui ankeaksi ja vuoden sekoilun jälkeen huomasin, että terveys muuttui sairaudeksi.

Siitä se sitten alkoi. Meni kilpirauhanen, meni lisämunuaiset, meni elämä. Tilalle tuli valtava painonnousu, järjetön voimattomuus, kokonaisvaltainen pahoinvointi. Missään vaiheessa en uskonut mitään enkä ketään. En asiantuntijoita enkä itseäni. Lepoa en suonut, vaan yritin väkisin tunkea vastatuuleen. Kaikella uhmalla ja olemattomilla voimilla. Päivät kuluivat kivuissa, pahoinvoinnissa, turvonneessa tunnelmassa.

Vasta viime keväänä suostuin löysäämään pipoa ja annoin itselleni luvan lössöillä. Emotionaalista lepoa, enemmän ravintoa, unta ja rakkautta. Hitaasti hiipien alkoi olo kohentua. Miniaskelin ja ryömien. Muutama takapakki, pään kopautus betoniin ja taas eteenpäin. Kesällä oli jo kutkuttavan kiva olo, syksyn myötä voimat alkoivat palautua ja salillakin rauta taas keikkui kiitettävästi.

Viimeiset kolme kuukautta on ollut hyvä olla. On saanut olla kiitollinen lempeästä olosta, voimasta ja virkeydestä. Edelleenkin kannan kamalaa rasvataljaa mukana, mutta en jaksa nyt kiinnittää sen kutistamiseen huomiota. Terveys on tärkeämpää ja kiristely toisarvoista. Ainakin nyt tällä hetkellä. Kahden vuoden kidutuksen jälkeen mikään ei ole niin merkityksellistä kuin terveys.

Tämä tarina siksi, että sydämestäni toivon jokaiselle terveyttä ja hyvää oloa. Jos edes yksi ihminen säästyy samalta sekoilulta, niin voin kuolla onnellisena. Ja ei, en ajatellut kuolla nyt. Se vain kuulosti tarpeeksi dramaattiselta 😀

Pitäkää hyvät ihmiset huolta terveydestä. Se on kaikki, mitä ihmisellä on. Kiitos ❤

Kokoontumisajot

CocoVin keittiötiimi ( + yksi amatsoni-barbaari ) kokoontui launtaina saman pöydän äärelle. Oli hienoa tavata taitavia ihmisiä ja jopa epäsosiaalinen mölli viihtyi ryhmässä 😀

Päivä koostui herkuista, tietenkin. Taitavat kokit olivat täyttäneet ison pöydän terveysherkuilla. Lisäksi CocoVi tarjoili tuoteuutuuksia ja raakasuklaata. Näistä sitten hieman myöhemmin lisää.

Hieno päivä. Hienoja ihmisiä. Kiitos ❤

1383703_603096853061734_2085041961_n

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnellinen omppuhillo

Maailman helpoin hillo. Jopa niin helppo, että se ei iltaa nähnyt. Lapset lappasivat laulaen pannukakun kanssa ja Karvarannekin nyökkäsi tyytyväisenä. Olen onnistunut 😀

Kauhean tarkkoja mittoja ei valitettavasti ole antaa. Kaikki kun riippuu niin omenoiden merkistä ja mallista, joten mennään suutuntumalla.

  • Noin 10 kotimaista, siloposkista omenaa
  • 3 rkl kookossokeria ( imelämmän ystävät voivat laittaa vaikka ämpärillisen )
  • 3 rkl  psylliumia
  • 3 rkl kanelia

Lohko omenat kattilaan, peitä vedellä. Heitä sekaan kaneli ja keitä niin kauan, että omenat ovat pehmeitä ja pohjalla on vielä hitusen lientä. Lisää sokeri ja psyllium. Sen jälkeen hillo onkin valmista syötäväksi. Tuskin säilyy kovin montaa päivää, joten ei kovin suuria määriä kannata kerralla keittää. Paitsi, jos taloudessa asuu omenafriikkejä 🙂

Sellainen vinkki omenoiden kanssa ahdistuville, että niitä jumalaisia palleroita voi lohkoa pakastepusseihin sellaisenaan ja keitellä tätä samaa sössöä pitkin talvea aina pieniä eriä kerrallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Unilääke

Tasapainoiseen elämään kuuluu hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa. Sulassa sovussa ja sopivassa suhteessa. Aktiivisen ihmisen keho saattanee kirkua hieman enemmän hiilarien perään ja vuodepotilaan aineenvaihdunta ei välttämättä tarvitse sokeriämpäreitä. Yksilöllistä toki kaikki. Myöskin täysin vapaavalintaista. Mitään ei ole pakko tehdä, jos ei halua. Väkipakolla syntyy vain tuskatiloja ja turhaa kortisolin eritystä.

Tässä blogissa ja elämässä saa olla hiilihydraatteja. Ne eivät ole pahiksia. Historiassa on sellainenkin aika, jolloin olin sota-asetelmissa niiden kanssa ja sehän ei vienyt kuin melkoiseen terveyskuoppaan. Olihan siinä muutkin tekijät vaikuttamassa ja sähläämässä, mutta noin pääpiirteittäin onnettomilla hiilareilla on onneton olo.

Kehonkoostumustaistelussa saattaa olla hyödyllistä vähentää ja etenkin sijoittaa ne oikein. Näin toipilaana sillä ei ole niinkään väliä. Mennään mieluummin vireystason ja toimintakyvyn mukaan. Fanaattisuuteen ei ole enää aihetta 🙂

Oma päiväsaanti hilluu keskimäärin jossain 100-150g hujakoilla. Hieman riippuen treeneistä ja arkiaktiivisuudesta. Kaiken määrittelee kuitekin haimavamma aka diabetes. Sen ehdoilla mennään. Absoluuttisen totuuden sanelee verensokeri ja nöyränä naisena toimin sen mukaan. Sen lisäksi, että on raja-arvot, täytyy huomioda myös menneisyys sekä muutama tunti tulevaisuudesta. Tuo hormonihässäkkä on niin monitasoinen tapahtuma, että pelkkä veripisara sormessa ei vie mihinkään. Melkoista taiteilua joskus 🙂

Se siitä ja hiilihydraateista. Oiva tapa siirtyä itse reseptiin. Eilen oli siis lättyilta ja hehkutin asiaa Facebookissa. Yksinkertaista ja varsin ravitsevaa. Jopa niin täyttävää, että tuli nukuttua yhdeksän tuntia lempeää unta. Olkoon banaanilätty unilääkkeesi ja terveisiä Hippokrateelle.

  • 2 luomumunaa
  • 1 keskikokoinen banaani
  • sopivasti suolaa
  • 1 tl luomuvaniljaa
  • 2 rkl O-jauhoja
  • macadamiaöljyä paistamiseen
  • vadelmia yleiseen tunnelmaan

Oikeastaan pitäisi kai puhua pannkukakuista. Sen verran kuohkea tuotos, että lätty on solvaamista. O-jauhot tekivät juuri sopivan muhkeuden ja olo oli kuin New Yorkissa. Siellä tosin taisi olla vehnämössyköitä vuonna 2008.

Tekeminen on helppoa. Banaani mössöksi haarukalla, sekaan munat, suola ja vanilja. Sitten paistetaan haluttuja malleja macadamiaöljyssä ja syödään uniähkyt. Kunnon emäntä paistaisi varmaankin pieniä ja sieviä ympyröitä, nälkäinen tyytyi epämääräisyyteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA