Aamiainen

Enemmän ja vähemmän

Dieetti etenee. Vähän ontuen, mutta etenee kuitenkin. Ongelmahan ei ole se, että täytyisi rajoittaa syömisiä tai kantaisi mukanaan omituisia ruokahimoja. Sellaisia vaikeuksia ei ole ollut enää vuosikausiin. Haasteet ovat siinä, että ruokaa tulee ja menee riittävästi.

Ruoka ei ole ollut sen jälkeen enää ongelma, kun aikoinaan tein elämänmuutoksen. Kaikenlaiset pullafantasiat ja syömishaaveet jäivät ja tilalle tuli neutraali suhde syömiseen. Jopa niinkin neutraali, ettei se kiinnosta yhtään. Olen maailmanmestari skippaamaan aterioita kaikenlaisilla verukkeilla ja oheistoimilla. Eilen esimerkiksi söin tuhdin aamupalan sovitusti ja puuhailin kaikenlaisia pikkutoimia kotona. Maha määkäisi kerran 11 aikaan ja ajattelin, että ihan kohta teen lounaan. No se ihan kohta tuli sitten klo 19 illalla. Jännästi ”unohdin” syömisen, kun yhtäkkiä olikin tärkeämpää siivota koko koti viimeisen päälle ja kun en enää muuta keksinyt, niin sitten vielä auton puunaus kaupan päälle.

En skippaa aterioita siksi, että haluaisin tai tuntisin jotain mielihyvää siitä, etten syö. Se kun ei vain kiinnosta. Sitä kiinnostusta tässä nyt herätellään ja tavoitteet ovat edelleen säännöllisyydessä ja riittävässä energiansaannissa.

Jossain aivokurkiaisen tuolla puolen elää edelleen vahvana se muistikuva, jolloin painonpudotuksen tärkein asia oli syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Olen havahtunut ensimmäisen kerran laihduttamiseen vuonna 1989. Koko 90-luku meni laihduttaessa. Kaikenlaisten kikkailukuurien ja idioottien sekoilujen kanssa. Painonvartijoiden 1200 kalorin aspartaamidieetti oli ehkä tyhmintä ikinä. Tietenkin sillä laihtui aluksi reilusti, mutta aina kuudennen viikon jälkeen iski aivan tolkuton syöminen ja selvähän se on, että kuuden viikon raju kalorirajoitus kostautuu ylensyöntinä. Melkoista sahaamista.

Onneksi tänä päivänä ollaan järkevämpiä. Niin me tavikset kuin asiantuntijatkin. Syömisestä on toki tullut entistä vaikeampaa ohikulkevien dieettien ja hapatuksien vuoksi, mutta ydin tuntuu nyt olevan se, että täytyy syödä kunnolla. Ei enää rääpäledieettaamista eikä tolkutonta liikuntaa.

Se on hyvä se.

Kohtuullisuus on kaunis asia. Sen saavuttamiseksi tosin tarvitaan epäonnistumisia ja oivalluksia, jotta oman kehon tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduiksi. Sen tiedän ihan tällä kokemuksella ja koulutuksella, että ilman ruokaa keho ei toimi eikä sitä voi moittia siitä, että se on ontuu, jos omat toimet eivät tue hyvinvointia. Muutoksia ei tapahdu, jos niitä ei tee.

Enemmän energiaa, vähemmän liikettä ❤

Kuvassa esiintyy yksi tämän hetken lemppariaamiainen. Sitäkään kun ei skipata, niin syödään sitten kunnolla 😀 Proteiinit imaistaan pussista, lautaselle gluteenitonta ( tärkeä tieto 😀 ) kaurapuuroa, mustikoita ja turkkilaista jogurttia. Ai että. Niin rumaa ❤17554497_1384428741595204_5378094586329471034_n

Matkailua, osa II

Metaboliamatkalle tuli pieni poikkeama viime viikoksi, kun olin Pariisissa mielenterveysretkellä. Meinasi seinät kaatua silmille ja olkapään kuntoutuskin ontui siinä määrin, että pieni irtiotto teki enemmän kuin hyvää. Taas on virtaa varressa niin paljon, että voisin laukata Turkuun ja takaisin 😀

Aineenvaihduntapommin tutkinta jatkuu. Reissussa huomasin, miten runsaalla kävelyllä ( keskimäärin viisi tuntia päivässä ) oli huonontava vaikutus. Kohtuus se on siinäkin, miten paljon kannattaa teputtaa menemään. Nilkat, pohkeet ja sormet turposivat eikä ollut minkäänlaista tarvetta käydä vessassa moneen päivään. Sinänsä ketään nyt ei kenenkään virtsaamistiheys tietenkään kiinnosta, mutta mainitsen sen kuitenkin aina metaboliakäsitteen yhteydessä. Tietämykseni ja koulutukseni mukaan ihmisen aineenvaihduntaan kuuluu oleellisena osana virtsaneritys 😀

Liiallinen koohottaminen ei siis ole tarkoituksenmukaista. Myöskään retken aterioinnit eivät olleet ihan sellaisia, joita olin ajatellut. Meillä ei ollut hotellimajoituksessa aamiaistarjoilua, joten olimme markettitarjonnan varassa. Nuukamatkan budjetti ei myöskään kestänyt ravintolakäyntejä, joten söimme hyvin halvalla sitä, mitä sattui löytymään. Mielenterveydellisesti tuo pihiretki oli kuitenkin äärimmäisen tärkeä, joten en koe, että poikkeama olisi ollut millään muotoa takapakkia. Toki olo on vieläkin turvonnut, mutta eiköhän tästä taas saada kiinni arjesta.

Merkittävin asia metaboliamatkalla on ollut muistaa syödä aamupala. On niin helppoa olla syömättä, koska ei ole nälkä ja huomio siirtyy aina niin helposti toisaalle. Tänäkin aamuna läpsin itseäni takaraivoon. Pyykkikori kiinnosti enemmän kuin yläkerran keittiötarjonta. Onneksi tytär tuli pyytämään puuroa, niin olin pakotettu siirtymään kattilan äärelle.

Se on jännä, miten helppoa on olla syömättä. Ei siis sen takia, että jotenkin kiusaisi itseään tai haluaisi olla syömättä jonkun syyn takia. Yksinkertaisesti kun ei ole nälkä, niin ei tule mentyä kaapille. Tässä se taistelu juuri piileekin, kun hormonihumpan keskellä nuo normaalit kehon signaalit ovat hävinneet, niin niitä täytyy hieman provosoida esiin. Missään nimessä tämä oman terveyden korjaaminen ei ole helppoa eikä yksinkertaista. Se on jatkuvaa tietoisuutta, kuitenkin lempeällä otteella ja hyväksyvällä kulmalla.

Tämän päivän ensimmäinen ateria oli hyvin tavanomainen. Syön melkein päivittäin saman aamiaisen. Mahdollisesti ehkä siksi, että ateria ei tuota kipuja eikä mölinöitä, siitä tulee täyteen ja olo on energinen. Lisäksi verensokeri kiittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Energiasisällöllisesti tässä on kaikki, mitä minä tarvitsen aamuksi. Jonkun toisen tarpeet ovat erilaisia, joten en kannusta noudattamaan samaa kaavaa. Yksilöllisyys, you know 🙂

Kokonaisenergia:                 230 kcal

Proteiini:                              15 g

Hiilihydraatti:                       22 g

Rasva:                                   7.7 g

Kuitu:                                    5.7 g ( ilman salaatinlehtiä 😀 )

Päivän muut aterioinnit muotoutuvat sitten tämän aterian pohjalta. En suunnittele sen tarkemmin etukäteen syömisiä. Ainoastaan tuijotan kelloa, jotta en venytä ateriavälejä liian pitkikisi. Lähinnä taas siksi, ettei se normaali nälkä kerro mitään, kun sitä ei ole tai se on niin harvinaista. Sen kerran, kun keho murahtaa nälkää, ponkaisen välittömästi hellan eteen. Niin paljon sitä tunnetta rakastan ❤

Aamupalan lisäksi päivän kokonaisenergiamäärän tulee olla riittävä. On niin helppoa syödä liian vähän ja sitten märistä, miten aineenvaihdunta ei toimi ja olo on muhkea. Eihän se tietenkään toimi, jos keho ei saa riittävästi polttoainetta. Simple?

Syökää ihmiset, syökää ❤

Porkkanakakkupuuro

Bongasin eilen Instagramista Katarina Tunturin porkkanapuuron ja pitihän sitä itsekin sitten söheltää tyhjien kaappien kautta puuroa purkkiin. Aivan järkyttävän rumasta kuvasta huolimatta puuro oli erittäin maukasta ja täyttävää. Tästä ohjeesta riittää mielestäni kahdelle, koska sen verran tuntui olevan tuhtia, että puolet jäi lautaselle.

  • 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 4 dl vettä
  • 1 rkl chiasiemeniä
  • 1 iso porkkana
  • muutama rusina
  • 1 rkl kookossokeria
  • 1 rkl voita
  • 1-2 tl kanelia
  • suolaa maun mukaan

Heitä kattilaan vesi, kaurahiutaleet, rusinat, chiasiemenet ja raastettu porkkana. Anna hautua rauhanomaisesti 20 minuuttia. Lisää voi ja kookossokeri sekä kaneli. Lopuksi sopivasti suolaa, jotta ei maistu litkulle.

 

Jessus, että on ruma kuva :D

Jessus, että on ruma kuva 😀

Kaikkien lättyjen kantaemo

Banaanimunakkaita- ja lättyjä on viljelty usein tässä blogissa. Kas kummaa, että taas ollaan saman teeman ympärillä 😀 Tämä on nyt se tähän astisen elämän paras tuotos, joten pakkohan se on tallentaa ja jakaa. Tunnelma on kuin 80-luvulla, jolloin syötiin vehnälättyjä, toisaalta tulee mieleen Amerikan aidot pulleat pannukakut ja nämä kun saa yhdistettyä, niin ollaan huipulla 🙂

  • 2 luomumunaa
  • 1 keskikokoinen banaani
  • suolaa sopivasti 
  • 0.5 dl makeuttamatonta cashewjuomaa ( mikä tahansa liemi sopii )
  • 2 tl psylliumia ( sitä hienojakoista )
  • 1 tl leivinjauhetta
  • paistamiseen voita/macadamiaöljyä

Soseuta banaani, lisää muut aineet. Sekoita hyvin, koska psyllium on taipuvainen paakkuntumaan. Anna turvota tovi ja paista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolukkapino

Banaanimunakas on helppo ja nopea eväs. Täyttää hyvin ja sen jälkeen jaksaa porskuttaa. Ainoa ikävä ominaisuus on se, että siihen kyllästyy helposti ja banaanin makeus saattaa joskus potkaista naamalle. Kirpeys ja vaihtelu tuovat apua hätätilanteeseen 🙂

  • 2 kananmunaa
  • 1 banaani
  • 0.5 tl psylliumia
  • 0.5 tl jauhettua kardemummaa
  • 0.5 tl kanelia
  • kourallinen puolukoita
  • ripaus suolaa
  • paistamiseen macadamiaöljyä/kookosöljyä/voita/ what ever

Muussaa banaani, lisää munat ja muut aineet. Paista joko munakas tai minilättyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA