Hyvinvointi

Vahva terveys

Viime postauksessa märisin jonkinlaista olemassaolon ahdistusta ja onneksi sain vahvistusta siihen, että en sulje blogia. Kiitos palautteista ja ehdotuksista ❤ Jatketaan näin. Sen verran kuitenkin tuo miettiminen helpotti, etten tunne enää syyllisyyttä hidastempoisesta tahdista. Tarinaa tulee silloin, kun siltä tuntuu.

Terveydestä kirjoittaminen on ollut toiveena. Mielellänihän minä siitä paukutan, koska vihdoinkin on terveys, josta kirjoittaa 😀 Mokailujen jälkeen kun meni jokunen vuosi sitä etsiessä ja marraskuusta asti on oltu nousukiidossa. Miettiessäni aikaa taaksepäin ja sitä kamalaa oireilua, olen tullut siihen tulokseen, että koko keho on ollut niin tuhannen palasina, että ylikunnoista toipuminen ei ole koskaan päässyt kunnolla käyntiin. Aina kun maltoin levätä viikon tai jopa kaksi ja kroppa sai lepoa, piti taas nostaa kytkintä ja laittaa kaasu pohjaan. Aivan järjettömän hölmöä. Näin jälkikäteen todettuna. Eihän sitä silloin ajatellut. Mietin vain, että kyllä viikko tai kaksi riittää.

Ei se riittänyt. 

Olen pitänyt itseäni aina kohtuullisen järkevänä ja tolkun ihmisenä, mutta jostain syystä universumi halusi laittaa muorin makaamaan oikein huolella. Ei mennyt juntille ja omaehtoiselle ihmiselle perille hoitotahon puheet treenitauoista eikä kenenkään muunkaan suorat sanat siitä, että kannattaisi levätä vaikkapa kolme kuukautta. Ei. Väkisin piti puuskuttaa eteenpäin veltolla varrella. Siitähän seurasi se, että keho ei päässyt koskaan toipumaan kunnolla ja se oli hälytystilassa monta vuotta. Ihmekö tuo, että hormonitoiminta heitti volttia ja aineenvaihdunta lähti lomalle.

Vuosi 2016 laittoi sitten vihdoinkin jarrut päälle. Kevättalvella voin jo niin huonosti, että hyvästelin lapset ja toivotin reipasta loppuelämää. Olin varma, että kuolen siihen hirveään olotilaan, joka kehossa oli. Hermosto veti sellaista rallia, etten voinut edes kääntää kylkeä ilman kuoleman kosketusta. Siihen päälle vielä stressi koiran kamalasta tehohoidosta ja oman isän syöpä, niin pommi oli valmis. Toukokuussa lääkäri epäili neuroendokriinistä kasvainta ja silloin melkein toivoin diagnoosia sille hirveälle läähätykselle ja rytmihäiriöhumpalle. Treenit olivat luonnollisestikin jäähyllä pitkään. Taisin olla treenaamatta ainakin kaksi kuukautta. Jotain pientä yritin räpeltää parempina päivinä, mutta eipä maasta noussut kuin kuminauha ja sekin velttona.

Syksyllä jatkettiin lössöilyä. Treeni siellä ja toinen täällä. Marraskuussa löysin Neurosonicin ja se pelasti elämän. Matalataajuusvärähtely tuntui olevan parasta mahdollista täsmähoitoa hermostolle ja palautuminen treeneistä lähti käyntiin. Skeptiset tietenkin sanovat, että aivan höpöakkojen hommaa koko rytinäpatja 😀 Tärkeintä kuitenkin oli se, että omat hermostopolkat rauhoittuivat ja vointi lähti nousuun. Edelleenkin käyn useita kertoja viikossa makoilemassa ja rauhoittumassa Neurosonicissa ja voin omien tuntemusten perusteella vahvasti suositella.

Tämän vuoden alussa vointi alkoi näyttäytyä tasaisena. Helmikuussa aloitin sen kadonneen aineenvaihdunnan etsimisen ja kevät meni makroja laskiessa. Hyvin niitä taisin laskea, koska paino putosi oikeastaan aika huomaamatta 12 kiloa. Tämän päivän saldoa en tiedä eikä se edes kiinnostakaan. En ole tehnyt tarkkaa laskua enää hetkeen, ateriat koostan silmämääräisesti ja sen perusteella, miltä olo tuntuu. Myönnän, että skippaan aterioita ja syön epämääräisesti. Siltikin se aineenvaihdunta tuntuu olevan  olemassa. Fantasia olisi, että uskaltaisin luottaa taas kehon signaaleihin ja söisin silloin, kun on nälkä enkä kellon kanssa. Sellainen vapaus on tavoitteena. Edelleen tosin joudun/saan tunnustella oloa ja olen herkkänä oman kehon kanssa. Vielä en luota sen nälkävinkkeihin.

Vartalolliset asiat eivät ole olleet merkityksellisiä enää vuosikausiin. Tein about 10 vuotta sitten elämänmuutoksen ja siinä samalla kävin muutosprosessin eri vaiheet läpi ja loppuun asti. On ihanaa olla vapaa vartaloahdistuksista enkä oikeastaan enää edes muista miltä se tuntuu, kun määrittelee itseään painolukeman tai peilikuvan mukaan. Hento muistijälki tyytymättömyydestä löytyy, jos sitä oikein etsii, mutta en koe tarpeelliseksi elää muutoinkaan menneisyydessä, joten tärkeintä on tämä hetki.

Nykyään aamut alkavat niin, että ensin mietitään miten on nukuttu ja sattuuko johonkin. Ei siihen kankeuteen enää tarvita minkäänlaisia vyötäröahdistuksia tai tyytymättömyyden tunnelmia. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, jos joutuisi työstämään emotionaalisia asioita fyysisten vaivojen lisäksi. Saattaisi paukut loppua.

Tänä päivänä kehtaa väittää voivani hyvin. Tietenkään en pääse eroon ykköstyypin riippakivitaudista, hermosto-ongelmista enkä hyytyneestä kilpirauhasesta. Niiden kanssa on vain oppinut elämään ja sen sijaan, että ne dominoisivat elämää, koen olevani nyt itse puikoissa. Minä määrään tahdin, sairaudet tulevat sitten perässä. Okei, no diabeteksen kanssa täytyy tehdä vähän töitä, että sen saa olemaan edes jotenkin kunnolla, mutta noin muutoin tuntuu aika vahvalta ❤

Sekin tietysti on merkittävää, että näiden terveysongelmien myötä olen oppinut arvostamaan itseäni ja elämää ihan eri tavalla. Pohjalla on ollut pakko unohtaa kaikenlaiset länkytykset ja määkimiset epäolennaisista asioista ja keskittyä vain pysymään hengissä. On ollut pakko lanata ja pitkään. Ei sitä muutoin olisi oppinut olemaan kiitollinen kokonaisuudesta. Nöyryyttä on tullut niin, että joskus ihan hävettää, miten sitä onkin ollut niin keskenkasvuinen joskus. Tänään en enää ole. Tänään olen vahva ja voimakas.

Vahvasti elossa ❤

images

Masennusmylly

Masennus on sairaus. Se on sellainen tila, jota kukaan ei halua itselleen, mutta se saattaa hiipiä kenen tahansa takapihalle ihan pyytämättä. Yllättäen se ei tule, mutta siinä vaiheessa, kun kuormittavia tekijöitä on liikaa ja elämä menee hiljalleen tiukkaan umpisolmuun, depressio koputtaa ovelle. Oikeastaan se ei edes koputa, vaan tulee väkisin.

Tietenkään kaikki kuormittuneet ihmiset eivät sairastu. Tarvitaan monia eri tekijöitä, jotta psyyke uupuu. Kukaan ihminen ei sairastu yhden yön aikana, vaikka voinnin romahtaminen saattaakin tuoda sellaisen vaikutelman, että tauti tuli puskasta. Taaksepäin kun kelataan, niin historiasta löytyy tekijöitä, jotka ovat salakavalasti liittoutuneet keskenään ja päättäneet nujertaa ihmisen.

Masentuneen ihmisen mieli on jähmeä. Se on iloton, haluton ja tunkkainen. Ahdistus kulkee yleensä tiiviisti depression rinnalla ja näiden kahden kanssa elo saattaa tuntua sietämättömältä. Tärkeät asiat muuttuvat merkityksettömiksi ja toistuvista ponnisteluista huolimatta punkka vetää puoleensa niin, ettei sieltä lopulta enää nousta mihinkään.

Synkkämielisyys ja näköalattomuus kuuluvat masennukseen. Kuolema alkaa kiinnostamaan ja jossain vaiheessa se tuntuu ainoalta ratkaisulta. Jos ei nyt ihan suoranaisesti toiminnallisesti, niin ainakin itsemurha-ajatukset möyrivät jollain tavalla takaraivossa.

Työskentelen depressioon sairastuneiden parissa. Siksi nämä asiat ovat lähellä ja niistä mielelläni kirjoitan. Psykiatrisella akuuttiosastolla näyttäytyy lähinnä ne ääripään ihmiskohtalot ja kaikki depressio ei tietenkään ole umpipsykoottista.

Diagnostisesti depressioon ei kuitenkaan ihan riitä se, että yhtenä viikonloppuna kiukuttaa ja väsyttää eikä mikään huvita. Elämään kuuluu myös apattisia ajatuksia ilman, että täytyy kantaa diagnoosinumeroa taskussa.

Yleisesti voisi kuvailla, että sen kyllä tietää, jos on joutunut masennusmyllyyn. Siihen ei arvailuja tarvita.

Masennuksesta toipumiseen tarvitaan aikaa, aikaa ja aikaa. Se, mikä on pitkällä aikavälillä saapunut sisään, ei lähde yhdellä karjaisulla mihinkään. Synkkyyssössöilyssä tuo ajan antaminen ja jatkuvassa itsesyytösrallissa eläminen on haastavaa. Siinä epätoivon aallokossa ja valtavien ahdistusmöykkyjen seassa kukaan ei halua kuulla, että tiätsä kun sun pitäis vähän jumpata ja syödä kuituja.

Ei näin. Terveyslähtöiset interventiot ovat mahdollisia vasta siinä vaiheessa, kun toipuminen on käynnissä ja mieliala on vastaanottavainen. Ennen sitä voi huudella vastatuuleen ihan itsekseen eikä se viesti tavoita ketään.

Kenenkään mieliala ei ole koskaan syöksynyt laskuun sillä, että tekee arjessa rauhanomaisia valintoja, liikuttaa itseään mielekkäästi ja täyttää lautasensa laadukkailla ja ravitsevilla ainesosilla. Kukaan ei ole kärsinyt siitä, että on nukkunut hyvin ja riittävästi eikä ole rähjännyt toistuvasti läheisille. Kenenkään elämänlaatu ei laske, jos kävelee hyvässä seurassa metsässä tai nostaa ilo sydämessä rautaa salilla. Kukaan ei kuole, jos tekee itselleen hyvää ❤

 

Nuoren naama

Teini-ikä on hyvin haastavaa aikaa. Enkä nyt tarkoita tässä itseäni ja omia töllöilyjä. Tarkastelen aihetta oman lapsen kautta, joka saavuttaa hiljalleen tuota herkkää aikakautta, jolloin kaikki muuttuu. Naispuolinen vauva alkaa olemaan siinä iässä, että keholliset muutokset näkyvät ja vaikka mieliala on edelleen leppoisan tasainen, pientä ärhäköitymistä on satunnaisesti jo havaittavissa.

On täysin ymmärrettävää, että ympäröivä maailma tuntuu oudolta ja oma kehollisuus tulee tiiviiksi osaksi itseä. Lapsen ja nuoren rajamailla eläminen on hämmentävää, kun ei oikein tiedä, että pitäisikö olla lapsi vai nuori. Tunne-elämä muuttuu, hormonaaliset muutokset tekevät kuperkeikkaa eikä mikään ole enää kuin ennen. Voisin väittää, että jokainen aikuinen olisi aivan yhtä kuutamolla, jos samanlaiset myllerrykset alkaisivat uudelleen tänä päivänä.

Nuoria pitää ymmärtää. Pitää tukea, olla turvana ja vahvana aikuisena kaikkina hetkinä. Mikäs sen kurjempaa kuin se, että turvallisuuden tunne katoaa ja aikuinen sortuu silmissä. Nuorella ei ole välineitä hallita omaa kehoa ja mieltä ja vielä vähemmän voimavaroja kaivaa turvaa ja tukea jostain. Sen täytyy olla saatavilla ilman erityistoimia. Toki elämässä on tilanteita, jolloin asiat eivät mene käsikirjoituksen mukaan, mutta noin periaatteessa aikuisen tehtävä on olla se aikuinen, joka luo sen turvan ja pelottomuuden tunteen lapselle. Anteeksi, siis nuorelle 😀

Emotionaalisten heittelyiden lisäksi ulkonäölliset tekijät korostuvat murrosiässä. Naamaa tuijotetaan, hiuksia supsutetaan, peilaillaan ja pällistellään. Ihan sitä samaa, mitä melkein kaikki aikuisetkin tekevät. Se ei ole narsismin esiaste, jos ja kun nuori viettää aikaa itseään väijyen. Se on täysin normaalia. Normaalia on myös se, että kasvoissa tapahtuu muutoksia. Iho muuttuu ja hormonitoiminnan hepulit näkyvät myös naamassa.

Kaikkea näppylöitymistä ei voi estää, mutta jotain sentään voi tehdä. Kasvoilla kun on järjettömän suuri merkitys nuorelle ja mitä huonommassa kunnossa se on, sitä enemmän sillä on mahdollista vaikutusta mielialaan ja yleiseen hyvinvointiin. Kukaan epävarma nuori ei halua, että huudellaan peltonaamaksi. Se vie pahimmillaan elämänhalun ja vaikuttaa identiteettiin heikentävästi. Olen ruma, en kelpaa. Surullista 😦

En edelleenkään ole ravitsemuksen asiantuntija enkä lääketieteen tohtori. Saa olla eri mieltä ja se on täysin sallittua. Olen maininnut ne keinot, jotka meillä on todettu toimiviksi eivätkä nämä ajatukset ole näyttöön perustuvaa tutkimusdataa. Se riittää meille näytöksi, että iho on paremmassa kunnossa ja nuoren elämänlaatu korkea 🙂

Suolistostahan kaikki lähtee. Niin yleinen hyvinvointi kuin ihon kuntokin. Tervehenkinen ruokavalio tukee suoliston hyvinvointia ja tarvittaessa sitä voi hieman avustaa mm. glutamiinilla ja boulardiilla. Viljatuotteiden kohdalla tulee tietenkin kamala huuto, koska kukaan ei ole koskaan todistanut sitä, miten se vaikuttaa ihon hyvinvointiin. Kokeile, niin tiedät. Nuoren iholla tämä näkyy melko välittömästi, joten sen enempää ei tarvitse perustella. Maitotuotteet ovat myös hyvin merkittävässä roolissa juuri ihon kuntoa ajatellen. Jogurtit ja rahkat näyttäytyvät näppylänä, joten tuntuu jotenkin luontevalta, että niitä vältellään akuuttivaiheessa. Kukaanhan ei estä kokeilemasta itse. Jos ei minkäänlaisia muutoksia havaita, niin hyvä niin. Lepoa, rauhaa ja rakkautta ❤

D-vitamiini on tietysti tärkeässä roolissa myös nuoren ravitsemuksessa. Lisäksi hyvistä rasvahapoista on syytä huolehtia ihan jo yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Sokeria ei kukaan tarvitse elämäänsä järjettömiä määriä, joten karkkien ja muiden sokerinapsujen nauttiminen on ihan tarpeetonta.

Sitä on jotenkin hyvin vaikea korostaa, miten tärkeää se ravitsemus on. Kenenkään mieliala ei ole tasainen ja hyvä, jos syödään sössöä ja latkitaan energiajuomia säännöllisesti. Järjetön niuhottaminen ei myöskään tue holistista hyvinvointia, joten sopivaa joustoa on hyvä opettaa lapsille jo kehtoiästä alkaen. Armottomalla nillittämisellä ja pään tärinällä ei saavuteta hyvinvointia eikä myöskään karkkilaatikossa asumisella. Siinä välissä on sellainen tervehenkinen ja rationaalinen alue, joka tukee terveyttä.

Nuorelle on tietysti hyvin haastavaa tarjoilla terveyttä rajoittamalla ruokavaliota.

Niin, mutku ne muutkin ja miksen mä saa S-marketin munkkia välipalaksi. Yhyy, ihan tyhmää!

Toisaalta nuoret eivät ole mitään tolloja, joiden kanssa ei voi keskustella. Ymmärtävät yllättävän hyvin syitä ja seurauksia sekä yleinen etu on se, että ruokavaliomuutokset näkyvät naamassa niin nopeasti, että se kannustaa jatkamaan. Ja mikäänhän ei estä noudattamasta vanhoja kasvatustoimia, kuten uhkausta, lahjontaa ja kirstystä 😀 ( no, tämä oli se huumoriosuus, ettei taas tarvitse kenenkään suuttua ).

Nuorelle kannattaa painottaa sitä, että kyse on hänen terveydestä ja hänen hyvinvoinnista. Ei ole kyse siitä, että vanhemmat nyt vain julmuuttaan haluavat tehdä järjettömiä päätöksiä. Lisäksi voi neuvotella siitä, että kokeillaan joku tietty ajanjakso ruokavaliomuutosta ja katsotaan sen jälkeen, miltä tuntuu. Yllättävää on se, että lapset ja nuoret osaavat yhdistää hyvinkin taidokkaasti oman olonsa siihen, mitä suuhunsa laittaa.

Nuoret ovat juuri niin viisaita ja oivaltavia kuin heidän annetaan olla ❤

12341510_972605562782797_2140350371898996182_n

 

Rakkausnaama

Olen rakastunut. Niin syvästi, että ihan sydämeen sattuu. Voihan ne rytmihäiriöt toki olla stressinkin aiheuttamia tuntemuksia, mutta haluan ajatella, että se on puhdasta rakkausjumppaa, joka rinnassa jytisee 😀 Kohdeseksuaaliksi en tunnustaudu, mutta vuosien epätoivoisen etsinnän jälkeen olen löytänyt sen oikean ja tätä ilosanomaa täytyy jakaa ❤

Supermood on parasta, mitä vanhan naisen naamalle on tapahtunut. Ensin hullaannuin silmänympärysvoiteeseen ja hölväsin sen kanssa niin, että kuvittelin olevani kirkassilmäinen teini. Edelleenkin voin suurella lämmöllä suositella tätä superseerumia ja vaikken mitään mistään kauneudenhoidosta ymmärräkään, niin suosittelen silti. Ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä.

Viime aikojen stressimyllerrykset ovat kuuluneet naapuriin ja näkyneet naamassa. Yleisesti oma iho on kai keskivertokunnossa, vaikken sen hoitamiseen olekaan niin erikoistunut. Olen sen ajan lapsi, jolloin Clearasil-puikkoa tupsutettiin kilpaa pöyhkeä permiksen kanssa eikä kauneudenhoito ollut niinkään tärkeää. Ja miten se edes olisi voinut olla, kun silmissä oli sähkönsinistä ripsiväriä ja huulissa metrin kerros valkoista huulipunaa. Jessus sentään 😀

Stressi, huonot unet, kiukkutunnelmat ja tyhmät ateriat asettuvat iholle lepäämään niin, että ovat siinä muistuttamassa hyvinvoinnin merkityksestä. Kenenkään iho ei ole juhlakunnossa, jos elintavat ovat pahoinvointia lisääviä. Tietenkin arjen valinnat ovat ne kaikkein tärkeimmät, mutta onneksi tukitoimiakin on tarjolla.

Kaikille pikkujoulunaamoille lämpimät suosittelut:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhtaalle iholle asetellaan ensin kuorintavoide. Annetaan vaikuttaa hetki. Herkimmille riittää ensimmäisellä kerralla minuutin odottelu, itse taisin pitää viitisen minuuttia. Lämminhenkinen pesu ja hellä kuivaus päälle ja pyyhkeen alta paljastuu punoittavat pikkujouluposket 🙂 Tämä värimuutos kuuluu asiaan, joten ei kannata kirkua. Iho on välittömästi raikas ja pehmeä. Aivan kuin olisi käynyt jossain superkalliissa luksussalongissa, vaikka todellisuudessa kaikki tapahtui keskiluokkaisessa rivitaloasunnossa.

Kuorinnan jälkeen laitoin vielä naamion. Annoin vaikuttaa 15 minuuttia ja käytin tämän ajan vaakatasossa meditoiden. Pesun jälkeen käytin saman rakkaussarjan vaahtoavaa kasvovettä ja toimenpiteiden jälkeen iho oli niin kaunis, että melkein ihastuin itseeni 😀 Oikeasti lopputulos oli hyvin merkittävä ja jotenkin kaikenlainen pinkeys katosi sekä sielusta että poskilta.

Ennen yöunille asettumista palkitsin itseni vielä majesteettisella silmänympärysvoiteella ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Painotan vielä kerran, että en ymmärrä yhtään mitään mistään kauneudesta. Olen vain ja ainoastaan keskivertokuluttaja, joka toimii täysin tuntemuspohjalta. En tiedä kasvojen anatomiasta mitään, koko pään alue on vain yhtä naamaa enkä tiedä, miten voiteiden kanssa kikkaillaan ja keulitaan. En osaa meikata savusilmiä enkä rajata huulia niin, että näyttäisin eteeriseltä tähdeltä. En tiedä, en osaa, enkä ymmärrä.

Sen tiedän kuitenkin, että Supermoodin tuotteet tuntuvat hyviltä. Sen merkittävämpää analyysiä en osaa antaa. Käytän itse päivittäin, tykkään ja suosittelen. Se kai riittää 🙂

Pala kakkua

Olen aina ollut sitä mieltä, että Facebookissa notkuminen kannattaa. Etenkin yhtenä päivänä se oli suosiollista, kun bongasin kakkukilpailun. Hämmästykseni oli suunnaton, kun nimeni nostettiin arvontahatusta ja voitin elämäni ensimmäisen kakun! Riemu oli rajaton ja etenkin siinä vaiheessa, kun pääsin noutamaan voittotuotteen.

Eilen se tapahtui. Warrior Cake Factory sijaitsee Helsingin Vallilassa. Sinne suhautimme ja pienen pällistelyn jälkeen kärrykin pääsi parkkiin ilman vaurioita. Autoilu Helsingissä ei ole haasteellista, ainoastaan parkkipaikan löytäminen saattaa arkipäivänä olla hieman työlästä 😀

Ilmoittauduimme tiskillä ja hetken kuluttua ystävällinen kakkumestari tuli noutamaan aulasta ja saatteli suljettujen ovien taakse. Pääsimme ihanaan kahvilaan, jossa ensikohtaaminen kakun kanssa tapahtui. Haukoin hetken henkeä ja puhisin sen suloisuutta. Niin kaunis ja niin täydellinen ❤

Istahdimme tunniksi tai kahdeksi nauttimaan ihastuttavasta kahvilatunnelmasta ja etenkin huikean hyvästä kahvista. Kaikenlaista sitä on tullut elämän aikana juotua, mutta nyt taisin löytää The kahvin. Tummapaahtoista, maukasta, raikasta ja jotenkin puhtaan makuista. En tiedä, onko olemassa täydellistä kahvia, mutta kokemusperäisesti voisin väittää sen löytyvän Warrior Coffeen valikoimasta.

Itse kaunokainen pääsi kahvittelun jälkeen kyytiin ja suoraan jääkaappiin odottamaan viipalointia ja herkkuhimoisia ihmishahmoja. Alkuperäinen ajatus oli, että kakku olisi korkattu lauantai-iltana. No, se ajatus päättyi melko nopeasti ja kaunotar pääsi ihastelun kohteeksi jo eilen 😀 Varmaankin vartin verran sitä piti ensin tuijottaa ja ihastella. Todeta kauniit värit, muoto ja koristelu. Se oli kuin taideteos! Niin, siis oli 😀

Hetken huoneenlämmössä lepäämisen jälkeen tehtiin suuri päätös ja näytettiin vähän veistä. Innostuneena ja onnellisena suoritettiin maistelut eikä ulkokuori pettänyt tuumaakaan! Niin hyvää. Oikeasti. En tiedä, miten tässä nyt hehkuttaisi limen ja mansikan sulosointua ja upeaa yhteistyötä kaikkien muiden raaka-aineiden kanssa. Kakku oli täydellinen.

Maailman isoimmat kiitokset ensinnäkin siitä, että huono-onninen ihmispolo voitti kerrankin jotain. Harvoin kun mitään tapahtuu, etenkään myönteistä, niin sitä osaa arvostaa ihan järjettömästi. Toisekseen kiitokset kakkumestarille. Aivan upeaa työtä ❤ En voi kuin kaikella riemulla ja ilolla suositella näitä raakakakkuja ❤

Uu mama <3

No entäs se salmiakki sitten? Se kuuluisa sokeriton ja viljaton herkku, josta koko internet on kohissut jo pitkään. Pitihän sitäkin ottaa matkaan. En tiedä taaskaan, miten voisin hehkuttaa riittävästi täydellistä makua ja juuri sopivan salmiakkista tunnelmaa. En edes yritä huutaa tässä hurmoksessa. Jätän tämän kuvan vain tähän 😀

 

 

Ennenaikainen joululahja

Joulu alkoi sinä päivänä, kun sain huikean tuotepaketin käyttööni. Naisasiat eivät ole koskaan olleet kovinkaan merkittäviä, mutta tässä ikääntyessä on ollut pakko keskittyä hieman ihon hyvinvointiin ja otsassa roikkuvien lenkkimakkaroiden häivyttämiseen. Tai no, pakko ja pakko. Se nyt vain tuli ajankohtaiseksi, kun yhtenä päivänä huomasin ensimmäiset rypyt silmäkulmissa 😀

SUPERMOOD ON UUSI KOTIMAINEN EKOKOSMETIIKKASARJA, JOKA TARJOAA SUOMESSA TUOTETTUJA SISÄISIÄ JA ULKOISIA KAUNEUDENHOITOTUOTTEITA. KAIKISSA TUOTTEISSAMME KÄYTETÄÄN LAADUKKAITA, EKOSERTIFIOIDUN KOSMETIIKAN-TASOISIA RAAKA-AINEITA.

Nelikymmenvuotisen elämäni aikana on tullut kokeiltua kaikenlaisia hittituotteita. Sähkösinisestä ripsiväristä aina valokynien kautta luomunaamioihin. Kosmetiikka ja kauneus eivät ole tärkeitä arvoja, mutta mielelläni tietenkin käytän ne vähäiset hetket laadukkaiden tuotteiden parissa. Kukaan tuskin haluaa tietoisesti valita itselleen huonoja vaihtoehtoja.

Iho on ollut aina melko hyväkuntoinen. Huolimatta kilpirauhasongelmista ja muista sisäelinvaurioista, iho on käyttäytynyt hyvin. Ainoastaan valtavan stressin tai viime kesän lääkekuorman jälkeen sen näki naamasta, että oli ollut kipulääkitys ja tuskatila. Muutoin naama pysyy ojennuksessa ruokavaliolla. Rakenteellisiin vaurioihin ei tietenkään pysty vaikuttamaan, mutta rumuus on onneksi hyväksytty jo vuosikymmeniä sitten 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henkilökohtaisesti arvostan sitä, että kasvojen iho tuntuu puhtaalta pesun jälkeen. En ole koskaan fanittanut maitomaisia valmisteita tai vaahtoja ja siksi olin vähän antennit ojossa, kun korkkasin Gentle Foam Washin. Aivan suotta jännitin, koska pesutulos oli napakan puhdas ja raikas. Päälle vielä kasvovesi ja olo oli kuin nuorella missillä.

Rasvojen kanssa olen asettanut vaatimukseksi sen, että imeytymisen täytyy olla formulaluokkaa. Mikään ei ole niin kiukuttavaa kuin ihon päälle jäävä rasvakerros, joka liukuu naamalla tuntikausia ja löytyy myöhemmin paidan kauluksesta. Tähänkin asti on ollut käytössä ihan kelvollisia kasvovoiteita, mutta kyllä kuningaspallille meni heittämällä täydellinen päivävoide. Iho oli välittömästi raikas, pehmeä ja joustava. Tuli jotenkin kokonaisvaltaisesti kevyt olo, jopa niin paljon, että oli pakko lähteä jouluostoksille 🙂

Tehokiinteyttäjät ovat nyt aktiivisessa testikäytössä ja niistäkin on vain pelkkää plussaa sanottavana. Tiedä vielä, miten tässä nuortuu ja kiinteytyy. Siltä ainakin tuntuu, että kasvot hehkuvat ihan uudenlaista iloa. Huolimatta tällä hetkellä jylläävästä stressistä ja uniongelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valtavan isot suosittelut koko tuotesarjalle. Ulkonäkö on kaunis, tuoksu juhlallinen ja olo on kuin prinsessalla, kun saa hääräillä purnukoiden kanssa. Tervetuloa kauneus ❤