Stressi

Terveyden tunne

Mielensäpahoittajille tiedoksi, että tämä postaus ei sisällä minkäänlaista taloudellista etua tai hyötyä. Euroakaan en tästä saa ja kirjoitan vain ja ainoastaan henkilökohtaisesti. En ole salaliitossa enkä minkäänlaisessa yhteistyösuhteessa tekstissä mainitun yrityksen kanssa. Ei tarvitse siis kiukutella ja ajatella, että taas se eukko saa jotain sellaista, mitä joku muu ei saa. En saa ja ihan itse kustannan kaiken. Nih.

Tämä teksti siis siksi, että satunnaisesti saan tympeää palautetta siitä, miten helppoa bloggaajalla on, kun tekee yhteistyötä ja saa ilmaiseksi kaikkea. Sinänsä ymmärrän toki mielipahan ja harmin, mutta tämä osoite on täysin väärä paikka sylkeä näitä kiukkuja. Ensinnäkään en ole mikään oikea bloggari ja toisekseen en tee yhteistyötä kenenkään kanssa. Täysin itsenäinen ja yksinäinen toimija. Noin ja sitten itse asiaan 😀

Olen määkinyt blogissa, Facebookissa ja Instgramissa terveysongelmista. En jaksa enää käydä läpi historiaa uudelleen, tekstit löytyvät tarvittaessa täältä blogista. Tämän hetken ongelmana on autonomisen hermoston häiriöt, jotka aiheuttavat veetutuksen lisäksi toimintakyvyn laskua ja ajoittain katatonista pakkolepoa. Toiminnalliselle ihmiselle on tuskaa maata paikoillaan. Pahimpina hetkinä en voi muuta kuin läähättää ( kutsun hengitysharjoituksia sillä nimityksellä, koska se kuulostaa ja näyttää primitiiviseltä läähättämiseltä 😀 ) ja toivoa, että hermostohumppa menee ohi.

Hermostohepuleita voi ennakoida minimoimalla stressiä. Se sama toimenpide koskee myös treenistressiä. Keho kun ei sitä ymmärrä, että onko se raudan räplääminen hyvää vai huonoa rasitusta. Hermoston mielestä kaikki koohottaminen on vaarallista ja sen takia se heittää itsensä ylivirittyneeksi. Hermostotilassa pulssi hakkaa tolkuttomasti, verensokeri sahaa, samoin verenpaine. Hengitys on raskasta ja kaikenlainen liikehdintä aiheuttaa hullumman olotilan. Myös suolisto- ja vatsaoireet kuuluvat kuvioon. Olo on hienosti sanottuna pyllystä.

Työelämässä oleva perheellinen ei juurikaan välty kaikelta stressiltä. Toki kaikki turhat tekijät tulee eliminoida, mutta missään vakuumissa eläminen ei onnistu. On otettava vastaan yllätystekijöitä ja muuttuvia olosuhteita. On joustettava, tehtävä poikkeustilanteiden aiheuttamia äkkikäännöksiä, on siedettävä sykkimistä. Tietenkin arjen organisointi on avainasemassa hyvinvoinnissa, mutta aina sekään ei riitä ja tiivis paketti lössähtää.

Kaikenlaisia toimenpiteitä olen tehnyt voidakseni paremmin. Olen vähentänyt treenien määrää ja intensiteettiä. Osaan levätä nykyään oikein hienosti ja elämäni tärkein tehtävä on nukkua yöt hyvin. En kiihdytä itseäni asioista, joihin en voi vaikuttaa. Toki sähisen edelleen, mutta en niin voimallisesti kuin ennen 😀 En siedä ihmissuhteita enää juurikaan ja sosiaalinen verkosto on kapeutunut hyvin olemattomaksi. Ei vain voi revetä joka suuntaan. Työ kuluttaa niin paljon, että vapaa-ajan lepo on kultaakin kalliimpaa. Näillä toimilla olen saanut terveyteen jonkinlaista tasapainoa, vaikka edelleenkin ollaan huteralla pohjalla.

Uutuutena tässä paketissa on Neurosonic.

Uniongelmat, stressi ja selittämättömät kivut johtuvat elimistössämme olevasta epätasapainosta. Neurosonicissa käytettävä moderni teknologia tuottaa matalataajuusvärähtelyä, jolla korjataan stressin aiheuttamaa epätasapainoa. Värähtely on tehokasta ja sen korjaava vaikutus on välitön ja kokonaisvaltainen. Kaikki perustuu siis liikkeeseen, värähtelyyn, kuten kehonkin toiminnat.

Yritän jotenkin sanoa maltillisesti, että JUMANKAUTA ❤ Niin upea hoitomuoto, että olen aivan hurmostilassa. Autonominen hermosto rakastaa matalataajuusvärähtelyä ja tämän hoidon avulla olen ollut täysin toimintakykyinen ja toimiva. Ei minkäänlaista hytkytystä tai oireilua. Myös treenien tehoa olen voinut lisätä ja bonuksena päälle erinomaiset yöunet. Olo on pitkästä aikaa terve, elinvoimainen ja energinen.

Hoidon jälkeen olo on rento, kepeä, rauhallinen. Silti energinen, virkeä ja innostunut. Samaan aikaan pehmeän raukea ja hilpeä olo. Jotenkin sellainen terve olo, jota ei ole ollut vuosiin.

Kokemusperäisesti suosittelen stressaantuneille, uniongelmaisille ja etenkin hermostovammaisille ❤

Hoitopaikat

15825943_1247486501961367_1749368225688506566_n

Mainokset

Vuosikatsaus

Niin se vuosi on sittenkin päättymässä. Voisi ehkä sanoa, että paskin kausi ikinä. Ensin oli olkapääleikkaus, joka sinänsä meni oikein hyvin ja kuntoutuminen käynnistyi mukavasti. Kevät toi tullessaan synkkiä asioita. Rakas karvalapsi sairastui vakavasti ja aiheutti melkoista myllerrystä. Samaan tahtiin isälläni todettiin syöpä. Jotenkin sitä selvisi akuuttivaiheesta ja sitten olikin oman ontumisen vuoro. Autotonominen hermosti veti sellaisen humpan päälle, että makasin viikkotolkulla katatonisessa tilassa. Lääkäri epäili endokriinista kasvainta ja tutkimuksia odottaessa tuli kyllä mieleen, että eiköhän tämä nyt jo riittäisi. Onneksi löydökset olivat puhtaat ja huonovointisuus selittyi ”vain” tolkuttomalla stressillä ja autonomisen hermoston ongelmilla.

Palasin töihin. Tilanne oli helpottanut ja hermosto hyrisi enää vain puoliteholla. Työstressi oli tolkuton, loman alkaessa loppukesästä olin ihan varma, että joku sisäelin lähtee lentoon. Syksy jatkui hulluna, marraskuussa oli pipo niin kireällä, että mietin jo vakavasti irtisanoutumista ja syrjäytymistä. Joulukuu on onneksi ollut vähän helpompi ja nyt uskaltaa jo hengittää.

Koko vuosi on mennyt sykkiessä. Järjetöntä suorittamista, minuuttiaikataululla menemistä ja muksujen tarpeiden huomioimista omien jäädessä syrjään. Kaikista vaikeuksista huolimatta olen kuitenkin onnistunut treenaamaan koko ajan jonkinlaisella teholla ja viikkojen tauoista huolimatta jumppaa on mahtunut elämään. Se kun on niin tärkeä voimavara kaiken hulinan keskellä ❤

Ensi vuodelle en aseta minkäänlaisia tavoitteita. En uhraa edelleenkään minuuttiakaan siihen, kuinka suuri valtamerilaiva takapuoleni on tai kuinka vyötärössä on pulleutta. Ei voisi vähempää kiinnostaa minkäänlainen kehokeskeisyys. Sitä kun on vuosia sitten saattanut päätökseen sekä emotionaalisen että fyysisen laihdutusprosessin, ei ole enää minkäänlaista tarvetta lähteä työstämään yhtään mitään. En ole aloittamassa dieettiä enkä ole muuttamassa elintapoja. Syömiset ja juomiset ovat oikein hyvässä suhteessa, kiitos kysymästä 😀

Treenien suhteen ei myöskään ole tavoitteita. Salaa toki toivon, että voisin aukoa salin ovea vähintään kolme kertaa viikossa ilman rangaistuksia. En kuitenkaan jaksa stressata siitäkään, että tuleeko tehtyä koko kroppa viikossa vai jääkö ojentajat jollakin viikolla väliin. Who cares.

Elinikäinen tavoite on pysyä toimintakykyisenä. Se on myös vuoden 2017 haave. Siitä saa olla kiitollinen, jos pystyy käymään yhden kokonaisen viikon töissä ilman saikkua. Kolme  hyvää viikkoa on jo hurja ajanjakso 😀

Toimintakyvyn ylläpitämiseksi lepään entistä enemmän. Nukun yöt hyvin, näytän sosiaalisille velvollisuuksille keskisormea ja huolehdin perheenjäsenistä. Aivan sama, miten kapeaksi verkosto käy, kunhan eukko itse pysyy pystyasennossa.

Tervettä ja reipasta uutta vuotta. Taputellaan tämä huono vuosi tähän ja mennään virkeänä eteenpäin 🙂

Voikaa hyvin ❤

welcome-new-year-2017-whatsapp-messages

Täytepostaus

Ei ole paljon ollut sanottavaa viime aikoina 😀 Moneen kertaan olen Facebookin puolella todennut, että koko ajan on kiire eikä blogi ole ollut tehtävälistan kärkipäässä. Ei se ole edelleenkään, mutta pakkohan tätä nyt on täytepostauksen verran päivittää, jotta edes itse muistaa tämän olevan olemassa.

Kiireisen äidin arki on melkoista humppaa. Valtaosan vuorokauden tunneista vie työelämä, jossa tahti on niin kiivasta, että ajoittain tuntuu olevan kuin tuuliajolla kaikkien tehtävien keskellä. Psykiatria on viime vuosina muuttunut valtavasti ja kaukana ovat ne ajat, jolloin istuttiin jalat pöydällä ja tuijotettiin kelloa. Kyllä, sellaisiakin vuoroja on ihan oikeasti ollut 😀 Tänä päivänä on toisenlaisia haasteita kuin menneinä aikoina. Omien sairauksien kanssa tuossa tiivistahtisessa sykkeessä säilyminen on hyvin kuormittavaa ja työpäivien jälkeen olo onkin niin kuollut, että sitä toivoo vain lottovoittoa.

Jokaisella keski-ikäisellä on toki omat haasteensa. En väitä olevani millään muotoa erityinen tai maailman ainoa äiti, jonka jälkikasvu harrastaa. Eivät nämä stressitekijät ole ainutlaatuisia. Oletettavasti ne kuuluvat ruuhkavuosiin ja nyt vain eletään hektisesti. Tilannetta ei tietenkään helpota se, että toisen lapsen harrastus siirtyi toiselle paikkakunnalle ja hänen treenien ja pelien vuoksi nyt sitten ajellaan rallia hyvinkin raskaalla aikataululla. Kyllähän sitä lasten takia taipuu. Tai ainakin on pakko taipua ❤

Elämänhallinnan asiantuntijana on kyllä aika kädetön olo oman stressin kanssa. Kauheasti on hienoja asioita olemassa, hyviä neuvoja ja vinkkejä, mutta kas kummaa, kuinkas sitä yhtäkkiä huomaakin olevansa vihamielinen, uupunut, ärtynyt, raivoisa ja niin stressaantunut, että kiihkeän verenkierron kuulee kolmen kilometrin päähän. Ei paljon auta kukkaniittyjen ajattelut ja lempeät hengitysharjoitukset, kun aivot kiehuvat ylivirittyneinä ja ainoa asia mikä kiinnostaa, on vedellä ohikulkijoita avokämmennellä takaraivoon.

Sellaista se stressi on. Aiheuttaa ärtymystä, verisuonitukoksia, aivoinfarkteja ja psykoottisia poissaolokohtauksia. Noin kärjistetysti. Kannattaako siihen imuun lähteä?- No ei tietenkään.

En kirjoita neuvoja stressin vähentämiseksi. Jokainen tietää, että stressi lievenee vain tekemällä töitä sen eteen, että kuormittavat tekijät muuttuvat vähemmän raskaiksi.  Ei tarvita linnunlaulua eikä laineiden liplattelua. Vain toimenpiteitä. Sellaisia toimia, jotka helpottavat selviytymistä. Siitähän tässä elämässä kuitenkin vain on kyse. Selvitymisestä.

Voimia ja jaksuhaleja hyvät ihmiset 😀 Kyllä se tästä.

 

Puhtaasti parempi

Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita, joiden kanssa eläminen vaatii järeämpiä toimenpiteitä. Aina ei riitä, että hallitsee tunnesäätelyn täydellisesti ja osaa elää muutoinkin oppikirjan mukaisesti. Joskus ahdistaa, ketuttaa, kiristyttää ja kiukuttaa siltikin.

Olen hehkuttanut teaniinia ennenkin ja jatkan hyvän asian toistamista. Tällä kertaa iloitsen siitä, että enää ei tarvitse lähteä maailman ääriin ostosmatkalle, vaan tuotetta löytyy ihan kotimaasta ja vieläpä oikein puhtaana tuotteena ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhdas+ ei sisällä mitään höpöä tai ylimääräistä. Ei säilöntäaineita, väriaineita tai pintakäsittelyaineita. Puhdasta siis. Hyvin puhdasta ❤ Tuote on myös gluteeniton, soijaton,hiivaton, sokeriton, laktoositon, makeuttamaton, melkein siis kaiketon 😀

Jauhetta annostellaan yksi mittalusikallinen ( sis.150mg teaniinia ) veteen ja kipataan alas. Toki muutkin nesteet ja smoothiet kelpaavat. Aika helppoa.

Teaniini on siis aminohappo. Viaton ja hyvämaineinen stressioireiden ja yleispinkeyden vähentäjä. Jokainen tietää toki sen, ettei mikään pulveri poista niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat ylimääräistä kiristelyä, mutta teaniini toimii oivana ensiapuna siinä tilanteessa, kun tuska täyttää takaraivon. Se rauhoittaa juuri sen verran, että asioiden käsittelyyn voi suhtautua lempeämmin ja kykenee järjestelmään niitä stressitekijöitä rationaalisesti.

Naisille teaniini sopii erityisesti silloin, kun kalenterissa on kiukkupäivät. Kyllä te tiedätte. Mikään ei onnistu, pää poksahtaa, ärsyttää, raivostuttaa ja tekee mieli paiskoa perhe hankeen. Ei ole tietenkään leikin asia kärsiä PMS-oloista, mutta kannattaa silti kokeilla, jos on kuukaudesta toiseen tukka takussa.

Voin ihan ammattillisesti sekä siviili-ihmisenä suositella teaniinin käyttöä. Se on turvallista, rauhoittaa ja keventää psyykkistä kuormaa ja tekee elämänhallinnasta hitusen helpompaa 🙂

Tosielämän Black Friday

Kaiken hyvinvoinnin, virkeyden ja terveyden mahtavin jalusta on nukkuminen. Kukaan ei jaksa olla mukava, empaattinen, välittävä, kiinnostunut ja kiva, jos ei saa nukkua riittävästi ja laadukkaasti. Koko elämänhallinta romahtaa, jos ja kun yöunet ontuvat. On melkein mahdotonta tehdä hyviä valintoja ja kulkea terveyskylki edellä, jos silmä lupsuu ja päässä jäytää synkkä väsymys.

On tietysti omituisia robotti-ihmisiä, joiden rytmit eivät rumbaile yhtään, vaikka unensaanti olisi kolme minuuttia viikossa. Sitten on meitä neuroottisia torkkutammoja, joiden maailma keikahtaa heti, jos kahdeksan tunnin unet jäävät vain seitsemään ja puoleen. No, liioittelua. Tiedän 😀

Aihe on nyt kuitenkin hyvin ajankohtainen. Ihanat lomasuunnitelmat haihtuivat ilmaan, kun universumi päätti, ettei nyt ole rentoilun ja pörrösukkailun aika. Poikalapsi sairastui ja hankki koko pitäjää häiritsevän infektioyskän. Meillä ei ole kukaan nukkunut pariin päivään eikä varmaankaan koko kunnassa. Sellaista paukeutta taukoamatta, että lähtee järki päästä. Nuku siinä sitten.

Omakohtaisesti unen merkitys on aivan valtava. Olen oikea munapää, jos majesteettisia unia häiritään ja toisekseen, kroonisesti kipeä kroppa vaatii elpymisunta riittävästi, jotta se jaksaa palvella asianmukaisesti. Lisäksi olen niin ärjyluonteinen, etten siedä edes itse itseäni väsyneenä, joten en voi kuin pyydellä anteeksi taloyhtiön jäseniltä epäasiallista käytöstäni.

Uni. Tuo kaikkein kaunein asia ❤ Se mahdollistaa sen, että ruokailurytmi on säännöllinen. Ateriavalinnat ovat adekvaatteja ja kurkun pilkkomisen lisäksi kiinnostaa makrojaukauma ja lisäravinteiden tarve. Uni antaa energiaa treenaamiseen ja arkiaktivisuuteen. Se tarjoilee hyvän äidin ja leppoisan perhe-elämän elementit ja huolehtii siitä, että valtakunnassa on kaikki kunnossa. Uni elvyttää, rauhoittaa, palauttaa ja tekee ihmisestä siedettävän.

Viimeiset pari päivää olen siis ollut valveilla. Kiukkuisena ja nalkuttavana akkana. Kukaan ei ole osannut mitään eikä mikään ole mennyt oikein. Olen syönyt sellaista skebeliä, että ihosolut ovat liekeissä ja keskivartalon lihavuus valuu naapuritontille. Siltä se ainakin tuntuu, kun tekee huonoja valintoja.

Ei vain jaksa. Eikä pysty. Ainoa toive on se, että saisi nukkua kolme päivää putkeen ja saisi herätä normaalin virkeänä ja iloisena.

Ehkä huomenna on kaikki toisin. Toivotaan ainakin niin.

Hienoa viikonloppua ja nukkukaa hyvin 😀

Rakkausnaama

Olen rakastunut. Niin syvästi, että ihan sydämeen sattuu. Voihan ne rytmihäiriöt toki olla stressinkin aiheuttamia tuntemuksia, mutta haluan ajatella, että se on puhdasta rakkausjumppaa, joka rinnassa jytisee 😀 Kohdeseksuaaliksi en tunnustaudu, mutta vuosien epätoivoisen etsinnän jälkeen olen löytänyt sen oikean ja tätä ilosanomaa täytyy jakaa ❤

Supermood on parasta, mitä vanhan naisen naamalle on tapahtunut. Ensin hullaannuin silmänympärysvoiteeseen ja hölväsin sen kanssa niin, että kuvittelin olevani kirkassilmäinen teini. Edelleenkin voin suurella lämmöllä suositella tätä superseerumia ja vaikken mitään mistään kauneudenhoidosta ymmärräkään, niin suosittelen silti. Ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä.

Viime aikojen stressimyllerrykset ovat kuuluneet naapuriin ja näkyneet naamassa. Yleisesti oma iho on kai keskivertokunnossa, vaikken sen hoitamiseen olekaan niin erikoistunut. Olen sen ajan lapsi, jolloin Clearasil-puikkoa tupsutettiin kilpaa pöyhkeä permiksen kanssa eikä kauneudenhoito ollut niinkään tärkeää. Ja miten se edes olisi voinut olla, kun silmissä oli sähkönsinistä ripsiväriä ja huulissa metrin kerros valkoista huulipunaa. Jessus sentään 😀

Stressi, huonot unet, kiukkutunnelmat ja tyhmät ateriat asettuvat iholle lepäämään niin, että ovat siinä muistuttamassa hyvinvoinnin merkityksestä. Kenenkään iho ei ole juhlakunnossa, jos elintavat ovat pahoinvointia lisääviä. Tietenkin arjen valinnat ovat ne kaikkein tärkeimmät, mutta onneksi tukitoimiakin on tarjolla.

Kaikille pikkujoulunaamoille lämpimät suosittelut:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhtaalle iholle asetellaan ensin kuorintavoide. Annetaan vaikuttaa hetki. Herkimmille riittää ensimmäisellä kerralla minuutin odottelu, itse taisin pitää viitisen minuuttia. Lämminhenkinen pesu ja hellä kuivaus päälle ja pyyhkeen alta paljastuu punoittavat pikkujouluposket 🙂 Tämä värimuutos kuuluu asiaan, joten ei kannata kirkua. Iho on välittömästi raikas ja pehmeä. Aivan kuin olisi käynyt jossain superkalliissa luksussalongissa, vaikka todellisuudessa kaikki tapahtui keskiluokkaisessa rivitaloasunnossa.

Kuorinnan jälkeen laitoin vielä naamion. Annoin vaikuttaa 15 minuuttia ja käytin tämän ajan vaakatasossa meditoiden. Pesun jälkeen käytin saman rakkaussarjan vaahtoavaa kasvovettä ja toimenpiteiden jälkeen iho oli niin kaunis, että melkein ihastuin itseeni 😀 Oikeasti lopputulos oli hyvin merkittävä ja jotenkin kaikenlainen pinkeys katosi sekä sielusta että poskilta.

Ennen yöunille asettumista palkitsin itseni vielä majesteettisella silmänympärysvoiteella ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Painotan vielä kerran, että en ymmärrä yhtään mitään mistään kauneudesta. Olen vain ja ainoastaan keskivertokuluttaja, joka toimii täysin tuntemuspohjalta. En tiedä kasvojen anatomiasta mitään, koko pään alue on vain yhtä naamaa enkä tiedä, miten voiteiden kanssa kikkaillaan ja keulitaan. En osaa meikata savusilmiä enkä rajata huulia niin, että näyttäisin eteeriseltä tähdeltä. En tiedä, en osaa, enkä ymmärrä.

Sen tiedän kuitenkin, että Supermoodin tuotteet tuntuvat hyviltä. Sen merkittävämpää analyysiä en osaa antaa. Käytän itse päivittäin, tykkään ja suosittelen. Se kai riittää 🙂

Stressiänkyröintiä

Pinna tiukalla. Hermoja raastaa. Ärsyttää, veetuttaa, raivostuttaa. Tiedättekö? Kyllä, se on sitä stressiä. Fucking stressiä! Mikään ei onnistu, kaikki on vaikeaa, kaikki on väärin ja kukaan ei osaa mitään. Itsehän ei tietenkään ole millään muotoa osallinen raivotapahtumiin eikä omalla kiukulla ole mitään tekemistä konfliktien kanssa. Ei, koska stressaantunut ihminen on oikeustoimikelvoton ja täysin irrallaan realiteeteista.

Stressi on ihan syvältä. Se hiipii hyvin usein paikalle niin, että sen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun mopo keulii ja olo on kuin raivottarella. Se on jotenkin omituista, että ihmisen ollessa kiihkeässä tilassa, sitä tulee hakeuduttua ristiriitakohtaamisiin valtavalla voimalla. Mikähän evoluutiossa oikein on mennyt pieleen, että automaattisen rauhoittumisen sijaan mennäänkin perä edellä puuhun ankarasti kiroillen. Luulisi, että olisi mielekkäämpää yrittää rauhoittaa itseään ja elämää kuin hakeutua kohti infarkteja.

Stressaantuneessa tilassa ei osaa ajatella rationaalisesti. Pienetkin pakotteet ja ponnistelut tuntuvat vuorikiipeilyltä. Kauppareissu on kiihkeämielinen eikä se ole yksi tai kaksi kertaa, kun syntyy vihamielinen kohtaaminen jogurttipurkin takia. Hienomotoriset häiriöt kuuluvat olennaisena osana stressitilaan ja jokainen tietää, miltä se tuntuu, kun mikään ei pysy lapasessa ja seinätkin vaihtavat paikkaa ihan pyytämättä. Törmäilyä, sinkoilua, yleistä tumppuilua. Mikään ei onnistu. Ei edes sen onnettoman jogurttirasian poimiminen kylmähyllystä.

Stressin häätämiseen on miljoona ohjetta. Ota hetki itsellesi, nauti ja hengitä. Väritä piirroskuvia, laula ja silitä kissaa. Voi jumalauta hitsiläinen! Mene nyt sitten sanomaan ärjyvälle stressipallolle, että ota mirri kainaloon. Saat selkääsi.

Torjuntakeinoja on syytä työstää silloin, kun keho on vastaanottavainen ja mieliala lempeä. Ennaltaehkäisymielessä voi yrittää harjoitella elämänhallintaa niin, että näitä räyhätiloja ei pääsisi syntymään. Joskus kuitenkin ihminen erehtyy ja psyyke pääsee palamaan niin voimakkaasti, että stressi pääsee päälle. Mikäli niitä taitoja on treenannut etukäteen, niiden tavoittaminen on huomattavasti helpompaa ja itsensä rauhoittaminen onnistunee paremmin. Siitähän stressinhallinnassa on kyse. Itsensä rauhoittamisesta.

Jokaisella on yksilölliset keinot rauhoittumiseen. Yksi tykkää oikeasti silittää kissaa, toinen asettuu piikkimaton päälle, kolmas hautautuu sohvaan kiinni. Tärkeintä on löytää ne omat jutut. Siitähän sitä stressiä syntyy vain lisää, jos joutuu väkisin tekemään jotain sellaista, joka on vastenmielistä.

Olen maailman huonoin stressinsietäjä. Pipo nytkähtää vinoon heti, menetän yöunet, muutun monsteriksi ja kenelläkään ei ole kivaa. Näen vain virheitä ja uhkia. Yön pimeydessä ajatukset laukkaavat, ärisen ja murisen kaikesta. Silloin tiedän, että on syytä kaivaa oman elämänsä mirri kaapista ja aloittaa paijaaminen.

Yksikään lisäravinne tai hifijauhe ei poista niitä tekijöitä elämästä, joista stressaantuu. Sen tietää toivottavasti jokainen. Joskus on kuitenkin ihan kiva saada pinnan pinkeys laskemaan sen verran, että kykenee taas aikuismaiseen ajatteluun. Tilannetajun palauttamiseen suosittelen aminohappoa. Ylivirittyneisyys hiipuu ja rationaalinen ajattelukyky palaa. Keho rauhoittuu ja sisäelimien hätätilanne väistyy.

Vahvat suositus. Kaikille stressiänkyröille 🙂

Mestarin lipsuva ote

Kiire on organisointikyvyn puutetta. Kaikilla meillä on ne samat rasittavat tunnit käytettävissä. Joillakin se paketti pysyy paremmin kasassa, toisilla lähtee lapasesta ja yhtäkkiä huomaa olevansa kuudessa paikassa samaan aikaan eikä todellisuudessa ole yhtään missään.

Pidän itseäni organisointitaiturina. Melkoisena mestarina, johtuen kai siitä, että niuhona ihmisenä on helpompi hengittää, kun mikään ei vello ja asiat ovat järjestyksessä. Joskus toki käy niin, että huomiokyky heikkenee ja elämänhallinta levahtaa. Siinä hetkessä, kun järjestys romahtaa, huomaa olevansa stressaantunut. Palikat hukassa, kokonaiskuva heikko ja mihinkään ei oikein osaa tarttua. Kuupassa keittää ja kiukku on konkreettinen. Siinä menee sitten yöunet, kaikki innostuneisuus ja virkeä energia. Hupsusta naisesta tulee pahantuulinen perusakka, joka on kaikin puolin ärsyttävä.

Tilannehan ei etene niin, että hankkii lisä-ärsytyksiä elämäänsä. Se menee niin, että vihelletään peli poikki emotionaalisella pillillä ja konttaillaan niiden palasien kanssa tovi. Rakennetaan perustus kuntoon ja sen jälkeen tehdään muutama hengitysharjoitus.

Stressaantuneena ei ole yhteydessä omaan tunne-elämäänsä. Satunnaisesti huomioi jännittyneen olomuotonsa, mutta ei siihen oikein osaa tarttua. Tarvitaan riittävästi ärsykkeitä, jotta huomaa oman ärsyttävyytensä.

Eilen sain tarpeeksi niitä ympäristön vinkkejä, joiden perusteella tunnistin stressioireet. Se oli eheyttävä kokemus huomata, että kireys ei ollutkaan olosuhteista johtuvaa, vaan siitä, että olin päästänyt elämänhallinnan otteen irtoamaan.

Ottamalla etäisyyttä itseensä ja niihin kuormittaviin tekijöihin, joiden vuoksi uupuu, huomaa mielenkiintoisia asioita. Etenkin sen, että rakennemuutoksiin tai henkilöstöjohtamiseen ei välttämättä pysty itse niinkään vaikuttamaan, mutta siihen pystyy, miten sen oman muurahaistyönsä tekee. Turpa rullalla, virhekeskeisesti ja ärjyasenteella ei juurikaan saavuteta leppoisaa olotilaa ja laadukasta tulosta.

Oivalluksien kautta uuteen nousuun. Siinä teemaa ja tavoitetta. Ikääntyvän ihmisen tulee huomioida stressin fysiologiset vaikutukset ja se, että palautuminen on joka päivä hitaampaa. Nuorena pienet ärhäkkyydet menivät nopeasti ohi, nyt on niin hidastunut jo kaikin puolin, ettei veltto varsi kulje enää perässä kovinkaan intensiivisesti.

Stressin välttäminen on suurin terveysteko. Se on niin jäytävää jännitystä ja imaisee mukaansa koko ihmisen ja kaikki elämän osa-alueet. Kukaan ei ole mukava itselle eikä muille, jos on pinna tiukalla ja pipo kireällä. Ei riitä, että räyhää itsensä kanssa, vaan se vaikutus on moninkertainen kaikkiin muihinkin.

Tänään en stressaa. Olen rauhallinen, keskityn vain olennaiseen, jätän kiihtymiset nuoremmille ja kaikenlaiset urputukset niille, joiden sisäelimet kestävät kuormitusta. Tänään on hyvä päivä olla hiljaa, keskittyä elämiseen ja olemiseen 🙂

Kuukkelin kuvahaku <3

Kuukkelin kuvahaku ❤

Hoppua, hoplaa!

Tiukka viikko edessä. Kuuden päivän työputken lisäksi tälle viikolle on ohjelmoitu tutkimuksia, toimenpiteitä, lääkäreitä, muurareita ja mitä vielä. Muksu aloittaa uuden harrastuksen, toinen miettii jalkapalloilijan uraa, kolmas murisee pörrölelu suussa ja neljättä ei onneksi ole 🙂 Omat treenit ovat nyt sivuseikka, kaikki fokus siihen, että aikataulu on riittävän löysä hengittämiseen ja mikään tässä maailmassa ei mene yöunien edelle. Ei sitten niin mikään.

Se hyvä etu omassa persoonallisuudessa on, että olen järjestyksen ihminen ja organisointikyky on varmaankin vahvin ominaisuus. Se helpottaa arjen haasteita ja pää pysyy menossa mukana, kun on rakkautta ja rajoja.

Pihistely jatkuu. Viikonlopun vieraat toivat kaapin ja pakastimen täyteen evästä, joten seuraavan kerran täytyy käydä kaupassa joulukuussa 😀 Vanhempani ovat ihan parhaat ja ovat aina auttamassa. Maailman isoin kiitos heille ❤ Pihistyspostauksia on tiedossa sitten, kun on aikaa lojua koneen ääressä. Nyt ei ole tarjolla mitään tähän supersyyskuuhun liittyen. On niin kiire, nääs 😀

Tämä viikko on siis arkihumppaa, meno rauhoittuu viikonlopuksi. Sitä odotellessa oikein hyvää viikkoa kaikille ja pitäkää huolta toisistanne.

Kellotettu elämä :D

Kellotettu elämä 😀

Pinkeyden poistaja

Keittiössä on niin hiljaista, että tekee mieli kiljaista. Innostus on hukassa eikä ruokapuuhat kiinnosta edes sen vertaa, että viitsisi jauhelihaa paistaa. Pakkopuuhaa, ilman minkäänlaista intohimoa. Ei siksi, että ruoka olisi mikään elämän suurin tarkoitus, mutta pääsääntöisesti paistinpannupuuhat ovat ihan mukavia. Nyt ei ole.

Syyllinen on stressi. Tarkemmin siis itseaiheutettu epämukavuustila. Olen viime päivinä yrittänyt metsästää kadonnutta hilpeyttä ja mitä enemmän sitä tavoittelen, sitä kauemmaksi se menee. Siksi päätin päästää irti. Se helpotti siinä määrin, että hetkessä eläminen tuli taas mahdolliseksi.

Joskus pinnankireys on sitä luokkaa, että mitkään subjektiiviset jäähyt eivät tuo helpotusta. Kaikki ärsyttää, kiukuttaa, raivostuttaa ja pännii niin, että pää sanoo poks ja verenkierto loppuu. Siinä vaiheessa on otettava apukeinot käyttöön. Ratkaisu elämänhallintaan ei löydy iHerbistä, mutta joskus sen antimet helpottavat vireystilan laskua huomattavasti.

Teaniini ei ole uusi Diapam. Se on vain ja ainoastaan aminohappo. Se ei aiheuta riippuvuutta eikä tee oloa veteläksi. Ei tuudittele pöllytunnelmaan eikä auta unohtamaan elämän realiteettejä. Ne ovat ja pysyvät. Teaniini rentouttaa hennosti ja juuri sen verran, että pahin puuskutus katoaa ja ajatustoiminta muuttuu lempeän rationaaliseksi. Se vähentää väkivaltaisia ajatuksia ja perusvihaisen naisen murinaa. Koko perhe hyötyy, kun emäntä on kireän sijaan letkeä.

Teaniinia voi nauttia silloin, kun on räjähtämispisteessä. Se ei vie toimintakykyä eikä tee uneliaaksi. Paitsi silloin, jos on muutenkin uniaika. Rentouttaa juuri sen verran, että nukahtaminen onnistuu eikä yö mene myllätessä ja sähistessä. Yksilöllistä on, mikä se sopiva annostus sitten on.

Omassa käytössä on iHerbin valikoimasta poimittu Now Foodsin tuote. Hintaa tuolla 60 kapselin törpöllä on noin 16 dollaria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA