Terveys

Vahva terveys

Viime postauksessa märisin jonkinlaista olemassaolon ahdistusta ja onneksi sain vahvistusta siihen, että en sulje blogia. Kiitos palautteista ja ehdotuksista ❤ Jatketaan näin. Sen verran kuitenkin tuo miettiminen helpotti, etten tunne enää syyllisyyttä hidastempoisesta tahdista. Tarinaa tulee silloin, kun siltä tuntuu.

Terveydestä kirjoittaminen on ollut toiveena. Mielellänihän minä siitä paukutan, koska vihdoinkin on terveys, josta kirjoittaa 😀 Mokailujen jälkeen kun meni jokunen vuosi sitä etsiessä ja marraskuusta asti on oltu nousukiidossa. Miettiessäni aikaa taaksepäin ja sitä kamalaa oireilua, olen tullut siihen tulokseen, että koko keho on ollut niin tuhannen palasina, että ylikunnoista toipuminen ei ole koskaan päässyt kunnolla käyntiin. Aina kun maltoin levätä viikon tai jopa kaksi ja kroppa sai lepoa, piti taas nostaa kytkintä ja laittaa kaasu pohjaan. Aivan järjettömän hölmöä. Näin jälkikäteen todettuna. Eihän sitä silloin ajatellut. Mietin vain, että kyllä viikko tai kaksi riittää.

Ei se riittänyt. 

Olen pitänyt itseäni aina kohtuullisen järkevänä ja tolkun ihmisenä, mutta jostain syystä universumi halusi laittaa muorin makaamaan oikein huolella. Ei mennyt juntille ja omaehtoiselle ihmiselle perille hoitotahon puheet treenitauoista eikä kenenkään muunkaan suorat sanat siitä, että kannattaisi levätä vaikkapa kolme kuukautta. Ei. Väkisin piti puuskuttaa eteenpäin veltolla varrella. Siitähän seurasi se, että keho ei päässyt koskaan toipumaan kunnolla ja se oli hälytystilassa monta vuotta. Ihmekö tuo, että hormonitoiminta heitti volttia ja aineenvaihdunta lähti lomalle.

Vuosi 2016 laittoi sitten vihdoinkin jarrut päälle. Kevättalvella voin jo niin huonosti, että hyvästelin lapset ja toivotin reipasta loppuelämää. Olin varma, että kuolen siihen hirveään olotilaan, joka kehossa oli. Hermosto veti sellaista rallia, etten voinut edes kääntää kylkeä ilman kuoleman kosketusta. Siihen päälle vielä stressi koiran kamalasta tehohoidosta ja oman isän syöpä, niin pommi oli valmis. Toukokuussa lääkäri epäili neuroendokriinistä kasvainta ja silloin melkein toivoin diagnoosia sille hirveälle läähätykselle ja rytmihäiriöhumpalle. Treenit olivat luonnollisestikin jäähyllä pitkään. Taisin olla treenaamatta ainakin kaksi kuukautta. Jotain pientä yritin räpeltää parempina päivinä, mutta eipä maasta noussut kuin kuminauha ja sekin velttona.

Syksyllä jatkettiin lössöilyä. Treeni siellä ja toinen täällä. Marraskuussa löysin Neurosonicin ja se pelasti elämän. Matalataajuusvärähtely tuntui olevan parasta mahdollista täsmähoitoa hermostolle ja palautuminen treeneistä lähti käyntiin. Skeptiset tietenkin sanovat, että aivan höpöakkojen hommaa koko rytinäpatja 😀 Tärkeintä kuitenkin oli se, että omat hermostopolkat rauhoittuivat ja vointi lähti nousuun. Edelleenkin käyn useita kertoja viikossa makoilemassa ja rauhoittumassa Neurosonicissa ja voin omien tuntemusten perusteella vahvasti suositella.

Tämän vuoden alussa vointi alkoi näyttäytyä tasaisena. Helmikuussa aloitin sen kadonneen aineenvaihdunnan etsimisen ja kevät meni makroja laskiessa. Hyvin niitä taisin laskea, koska paino putosi oikeastaan aika huomaamatta 12 kiloa. Tämän päivän saldoa en tiedä eikä se edes kiinnostakaan. En ole tehnyt tarkkaa laskua enää hetkeen, ateriat koostan silmämääräisesti ja sen perusteella, miltä olo tuntuu. Myönnän, että skippaan aterioita ja syön epämääräisesti. Siltikin se aineenvaihdunta tuntuu olevan  olemassa. Fantasia olisi, että uskaltaisin luottaa taas kehon signaaleihin ja söisin silloin, kun on nälkä enkä kellon kanssa. Sellainen vapaus on tavoitteena. Edelleen tosin joudun/saan tunnustella oloa ja olen herkkänä oman kehon kanssa. Vielä en luota sen nälkävinkkeihin.

Vartalolliset asiat eivät ole olleet merkityksellisiä enää vuosikausiin. Tein about 10 vuotta sitten elämänmuutoksen ja siinä samalla kävin muutosprosessin eri vaiheet läpi ja loppuun asti. On ihanaa olla vapaa vartaloahdistuksista enkä oikeastaan enää edes muista miltä se tuntuu, kun määrittelee itseään painolukeman tai peilikuvan mukaan. Hento muistijälki tyytymättömyydestä löytyy, jos sitä oikein etsii, mutta en koe tarpeelliseksi elää muutoinkaan menneisyydessä, joten tärkeintä on tämä hetki.

Nykyään aamut alkavat niin, että ensin mietitään miten on nukuttu ja sattuuko johonkin. Ei siihen kankeuteen enää tarvita minkäänlaisia vyötäröahdistuksia tai tyytymättömyyden tunnelmia. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, jos joutuisi työstämään emotionaalisia asioita fyysisten vaivojen lisäksi. Saattaisi paukut loppua.

Tänä päivänä kehtaa väittää voivani hyvin. Tietenkään en pääse eroon ykköstyypin riippakivitaudista, hermosto-ongelmista enkä hyytyneestä kilpirauhasesta. Niiden kanssa on vain oppinut elämään ja sen sijaan, että ne dominoisivat elämää, koen olevani nyt itse puikoissa. Minä määrään tahdin, sairaudet tulevat sitten perässä. Okei, no diabeteksen kanssa täytyy tehdä vähän töitä, että sen saa olemaan edes jotenkin kunnolla, mutta noin muutoin tuntuu aika vahvalta ❤

Sekin tietysti on merkittävää, että näiden terveysongelmien myötä olen oppinut arvostamaan itseäni ja elämää ihan eri tavalla. Pohjalla on ollut pakko unohtaa kaikenlaiset länkytykset ja määkimiset epäolennaisista asioista ja keskittyä vain pysymään hengissä. On ollut pakko lanata ja pitkään. Ei sitä muutoin olisi oppinut olemaan kiitollinen kokonaisuudesta. Nöyryyttä on tullut niin, että joskus ihan hävettää, miten sitä onkin ollut niin keskenkasvuinen joskus. Tänään en enää ole. Tänään olen vahva ja voimakas.

Vahvasti elossa ❤

images

Nöyrä, vahva ja viisas

Elämässä on hienoa, että joka päivä oppii uusia asioita. Kaikenlaisten kurjuuksien ja vastoinkäymisten edessä tulee nöyräksi. Yksikään ihminen tässä universumissa kun ei ole niin loistelias, että se säästyisi haasteilta. Kaikille tulee eteen tilanteita, joissa romahtaa polvilleen. Tokihan sen nöyryyden oppiminen ja opiskeleminen on paljon kiinni persoonallisuuden rakenteesta. Toisilla on sellaisia grandioottisia deluusioita, että on ylivertainen muiden edessä eikä minkään asian edessä tarvitse olla hattu kourassa. Sitten on myös niitä, jotka eivät kykene luottamaan itseensä ja koko elämä on yhtä kyykistelyä.

Niitäkin onneksi löytyy, joilla on vilpitön halu oppia omista virheistä ja kasvaa vahvemmaksi. Ilman näitä kasvutekijöitä ihminen ei muutu eikä kapeutunut ajatusmaailma laajene. Tarvitaan vaikeuksia. Tarvitaan hankaluuksia. Tarvitaan kyntämistä, rypemistä ja armotonta vastatuulta.

Ai miksi? No siksi.

Ihminen on sen verran ylimielinen noin perustuksiltaan, että heti syntymästä alkaa elämän opiskelu. Ei tule tissiä heti huutamalla, kävelemään pitää opetella tuhannen kaatumisen kautta. Hiekkalaatikolla tulee soraa silmään, eskarissa revitään tukasta, alakoulussa on ankeaa. Teininä kaikki on ihan daa, kavereilla on aina kivempaa ja kaikilla muilla on kaikkea, mutta itsellä ei mitään. Paitsi paskat vanhemmat. Opiskeluelämäkin läiskii takaraivoon. Ei ole rajaa, ei ole kuin bailaamista ja pakkotenttejä. Entäs sitten se työelämä. Pomo pieksee deadlinea pöytään, vaimo huutaa kotona, lapset yskii yöt. Taas on kavereilla kivempaa kuin itsellä ja pitäähän se kurkata sitten periaatteen vuoksi sinne aidan toisellekin puolelle. Sitten sitä joutaakin jo lonkkavaivaisena määkimään, miten ankeaa vanhuus on.

Joku saattaisi kutsua sitä elämäksi. Minä kutsun opiskeluksi.

Jokainen päivä on uusi opetustuokio. Virheitä kuuluu tehdä. Niistä kuuluu oppia. Joskus ne vinkit menevät perille vasta useamman toiston kautta, joskus riittää yksi. On hentoja kokemuksia, on elintoimintoja pysäyttäviä tapahtumia. On onnistumisia, on iloja. Itkua, potkua, parkua, hörötystä, intoa, onnistumista.

Ilman skebeliä ei ole tasapainoista ja tyydyttävää elämää. Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen kiitollinen kaikista ontumisista ja siitä, että olen ponkaissut pystyyn jokaisen tyrimisen jälkeen aina vahvempana. Tänä päivänä tuntuu, että on suunnattomasti voimavaroja kohdata terveysongelmia ja perushaasteita. Parasta on myös se, että kaiken nöyryyden keskellä on oppinut arvostamaan toimivaa arkea ja etenkin yhteistyössä rullaavaa kehoa. Tälllä hetkellä elämä tuntuu loisteliaalta ja tulevaisuus näyttäytyy mielekkäänä. Aina ei ole näin ollut.

On ollut hetkiä, jolloin terveys ei ole sallinut kuin vuodelevon ja kääntymisen toiselle kyljelle. Hiljaisina hetkinä, jolloin hengittäminen on ollut ainoa asia, johon kykenee, on ollut hyvin pieni olo. Niin pikkuruinen, että on kuvitellut kutistuvan kasaan täysin. Jostain sitä voimaa ja tahtoa on kuitenkin aina ilmaantunut ja eteenpäin on menty. Nöyränä ja itsepäisenä. Periksi kun ei anneta. Ei koskaan.

Nöyryys tekee vahvaksi. Vahvuus tekee varmaksi. Varmuus tekee viisaaksi.

strong-heart-emoticon

Ennenaikainen joululahja

Joulu alkoi sinä päivänä, kun sain huikean tuotepaketin käyttööni. Naisasiat eivät ole koskaan olleet kovinkaan merkittäviä, mutta tässä ikääntyessä on ollut pakko keskittyä hieman ihon hyvinvointiin ja otsassa roikkuvien lenkkimakkaroiden häivyttämiseen. Tai no, pakko ja pakko. Se nyt vain tuli ajankohtaiseksi, kun yhtenä päivänä huomasin ensimmäiset rypyt silmäkulmissa 😀

SUPERMOOD ON UUSI KOTIMAINEN EKOKOSMETIIKKASARJA, JOKA TARJOAA SUOMESSA TUOTETTUJA SISÄISIÄ JA ULKOISIA KAUNEUDENHOITOTUOTTEITA. KAIKISSA TUOTTEISSAMME KÄYTETÄÄN LAADUKKAITA, EKOSERTIFIOIDUN KOSMETIIKAN-TASOISIA RAAKA-AINEITA.

Nelikymmenvuotisen elämäni aikana on tullut kokeiltua kaikenlaisia hittituotteita. Sähkösinisestä ripsiväristä aina valokynien kautta luomunaamioihin. Kosmetiikka ja kauneus eivät ole tärkeitä arvoja, mutta mielelläni tietenkin käytän ne vähäiset hetket laadukkaiden tuotteiden parissa. Kukaan tuskin haluaa tietoisesti valita itselleen huonoja vaihtoehtoja.

Iho on ollut aina melko hyväkuntoinen. Huolimatta kilpirauhasongelmista ja muista sisäelinvaurioista, iho on käyttäytynyt hyvin. Ainoastaan valtavan stressin tai viime kesän lääkekuorman jälkeen sen näki naamasta, että oli ollut kipulääkitys ja tuskatila. Muutoin naama pysyy ojennuksessa ruokavaliolla. Rakenteellisiin vaurioihin ei tietenkään pysty vaikuttamaan, mutta rumuus on onneksi hyväksytty jo vuosikymmeniä sitten 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henkilökohtaisesti arvostan sitä, että kasvojen iho tuntuu puhtaalta pesun jälkeen. En ole koskaan fanittanut maitomaisia valmisteita tai vaahtoja ja siksi olin vähän antennit ojossa, kun korkkasin Gentle Foam Washin. Aivan suotta jännitin, koska pesutulos oli napakan puhdas ja raikas. Päälle vielä kasvovesi ja olo oli kuin nuorella missillä.

Rasvojen kanssa olen asettanut vaatimukseksi sen, että imeytymisen täytyy olla formulaluokkaa. Mikään ei ole niin kiukuttavaa kuin ihon päälle jäävä rasvakerros, joka liukuu naamalla tuntikausia ja löytyy myöhemmin paidan kauluksesta. Tähänkin asti on ollut käytössä ihan kelvollisia kasvovoiteita, mutta kyllä kuningaspallille meni heittämällä täydellinen päivävoide. Iho oli välittömästi raikas, pehmeä ja joustava. Tuli jotenkin kokonaisvaltaisesti kevyt olo, jopa niin paljon, että oli pakko lähteä jouluostoksille 🙂

Tehokiinteyttäjät ovat nyt aktiivisessa testikäytössä ja niistäkin on vain pelkkää plussaa sanottavana. Tiedä vielä, miten tässä nuortuu ja kiinteytyy. Siltä ainakin tuntuu, että kasvot hehkuvat ihan uudenlaista iloa. Huolimatta tällä hetkellä jylläävästä stressistä ja uniongelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valtavan isot suosittelut koko tuotesarjalle. Ulkonäkö on kaunis, tuoksu juhlallinen ja olo on kuin prinsessalla, kun saa hääräillä purnukoiden kanssa. Tervetuloa kauneus ❤

Testissä tänäänkin

Sain tuotepaketin testikäyttöön. Odotukset ovat korkealla. Vielä tässä vaiheessa en osaa arvioida kokonaisuutta, koska yhden naisen tutkimus on vasta alkuvaiheessa. En ole vielä muuttunut kauniiksi, levänneeksi ja hoikaksi 😀

Puhdas+Caps

Puhdas+Caps

Kollageeni & tyrnimarja

Ikääntyvä iho huutaa ravinteiden lisäksi apuvoimia. Nuorempana ei niin ollut väliä, pesikö vartalon Lancomella vai mäntysuovalla. Tulos oli aina yhtä hilpeän hyvävointinen. Nykyisin kaikki näkyy naamasta. Ei siksi, että siinä olisi mitään katsottavaa, mutta onpahan omaan silmään mukavampi tunnelma, kun ei näytä niin noita-akalta. Toimenpiteet ovat tosin vasta alussa. Edelleen ollaan luutajengissä, mutta toivotaan, että kollageeni tuo iloa iholle.

Tuotetietojen mukaan sen pitäisi kiinteyttää ihoa. Vielä en tiedä, onko tuotteesta ollut apua, kun käyttöä on takana vasta reilu viikko. Uusi tilannearvio kolmen kuukauden kohdalla.

Jauhe maistuu tyrnimarjalle. Mieto maku, ei ongelmia nauttimisessa. Sekoitan annoksen aamuisin joko smoothien sekaan tai nautin vesilasiin sekoitettuna. Testi jatkuu 🙂

Aamudrinkki

Aamudrinkki

Melatoniini

Uni on hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkein asia. Aina, kun on mahdollista, täytyy ottaa pienet päiväunet ja kunnon yöunet. Uniongelmat aiheuttava niin fyysisiä kuin psyykkisiä ongelmia. Ne tuhoavat terveyden ja vievät ennenaikaisesti ehtoopuolelle.

Melatoniini on unihormoni. Ihminen erittää sitä luontaisesti. Se on hyvä vaihtoehto uni- ja nukahtamislääkkeille, jos elämässä on ajanjakso, jolloin uniasiat eivät ole hallinnassa. Olen vuosikausia hoitanut univammaisia ja ajoittain olen sitä itsekin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin yrittää saada unesta kiinni ja aamulla huomaa koko yön menneen siihen, että on yrittänyt nukahtaa aivan raivopäisenä.

Melatoniini helpottaa nukahtamista ja pidentää uniaikaa. Se ei aiheuta riippuvuutta eikä tee oloa pökkelöksi tai sedatoituneeksi. Turvallinen vaihtoehto. Yleisesti melatoniinia käytetään annostuksella 1-9mg. Usein vähemmän on enemmän, joten yksikin saattaa riittää.

Hyvä yötä :)

Hyvä yötä 🙂

Vihreä kahvipapu-uute

Tämä on uusi tuttavuus. En tiedä, onko meillä kaikilla ylipainoisilla isoluisilla ikuinen toive tulla hoikaksi ilman toimenpiteitä 😀 Jokainen tietää, että mikään yksittäinen tekijä ei tee onnelliseksi eikä pieniperäiseksi. Ei ole olemassa oikotietä. Tukitoimia sen sijaan on. Klorogeenihappo saattaa toimia pienenä boosterina. Vielä en ole hoikkiskuikelo, joten en tiedä toimivuudesta. Jatketaan harjoituksia 🙂

Onnellisuuskapselit :D

Onnellisuuskapselit 😀